Kaikki muistaa fuksivuoden, kuinka jännää kaikki oli, kuinka hauskaa oli juosta päättömästi tapahtumasta toiseen, tutustua uusiin ihmisiin joista ei viikon kuluttua muistanut puoliakaan ja vain nauttia uusien tuulien tuomasta hurmasta!
Mitä jos joku sanoisi että saat tehdä kaiken sen uudestaan? I'd say hell yes!
Ja kuka olisi uskonut että kun ne kaikki aivan huiput, ihanat ja parhaat asiat saa tehdä uudestaan on se vielä hauskempaa kuin ensimmäisellä kerralla?
Tutoriksi ryhtyminen on varmaan elämäni parhaita päätöksiä sillä tämä vuosi ei olisi voinut alkaa paremmin. Mulla on myös käynyt ihan ältsihyvä tuuri, mulla on ehkä maailman ihanin tutoripari, innostuneimmat fuksit ja koulu joka tukee tutoritoimintaa ihan kympillä!
Niinpä ovat viime viikot menneet erilaisissa juhlissa juosten niin että nyt huomaan jättäneeni blogin kokonaan huomiotta.
Viime viikko alkoi smurffi-meiningeissä kun meillä oli ehkä maailman onnistuneimmat fuksiaiset! Valmistautuminen hoidettiin huolella kun maalailtiin lippua ja tehtiin almuja, jotka meni kuin kuumille kiville i might add! Kuvissa näkyy myös meidän maskotit, smurffi-bob ja smurffiina. Mun smurffimies oli tosi siveellinen kunnes Hennan smurffi tuli ja vietteli sen pahoille teille. Nyt se on ihan pervo tyyppi sekin, julmaa on elämä!
Kuten sanottu onnistuneemmin eivät olisi fuksiaiset voineet mennä. Fiilis pysyi yllä loppuun saakka ja vaikka kaikki olivat melkoisen humaltuneessa tilassa ei kukaan vetänyt övereitä. Kaikilla oli vaan sellaset sopivat "i-lööööve-everything"-fiilikset! On tietysti sanomattakin selvää että meidän luokka vei voiton (onhan niillä ollut parhaat tutorit hei!) ja bailaus jatkui aamuun asti! Go smurffit!
Kuka se muuten oli joka sanoi että edellisvuoden virheistä opitaan niin ettei tule tehtyä tyhmyyksiä kahtena vuonna peräkkäin? Terveisin alusvaateklubi.
Seuraava aamu näyttikin sitten tältä. Edustustehtävillä mäkkärissä todistamassa että seuraavana päivänä voi vääntäytyä sängystä ylös. Jutut oli just samaa luokkaa kun nämä kuvat ja voin taas vain todeta että ollaan varmaan aiheutettu vähintään naurukuolema tai sydänkohtaus jollekin mäkkärin asiakkaalle. Terkkuja vaan sinnepäin!
Ei, mutta mäkkäriin k-u-u-l-u-u mennä syömään krapulassa. Ruoka on halpaa, rasvaista, epäterveellistä eikä maistu paljon miltään eli se ei tee comebackiä! Mikä olisi sen parempaa? Meillä on jo tyttöjen kanssa muodostunut perinteeksi mennä mäkkäriin keskustelemaan (lue: juoruamaan) edellisillan tapahtumista hampparit kourassa, sitä perinnettä tulee noudattaa!
Sitten kiitellään taas sadetta ja kuvanlaatu ansaitsee pienet aploodit mutta muuten loppuviikko sujui mun omassa pikku onnenkuplassa joka sisälsi vain naurua ja iloa ihanien ihmisten kera!
Kesän vimppa piknikkikin tuli tehtyä, ihana aurinko, mulla tulee ikävä!
♥
