Hello hello hello

Hello my sweet little snacks! (Multa rupeaa loppumaan erilaiset "yrittävät-olla-hassunhauskoja" tervehdykset, täytyis keksiä jotain uutta..!) 

Muttasiis asiaan! Tänään on ollut todella ahkera kokeisiinlukupäivä. One book down, the other one to go! Lukeminen alkoi heti aamulla kello yhdeksältä ja jatkui kello yhteen asti, jolloin kävin ulkoiluttamassa aivojani ja hengittämässä lisää aivosoluja. <- Noin sanoin kaverille ennen terveystiedon kirjoituksia ja sain jokseenkin huvittuneita katseita osakseni. Siitä hetkesä lähtien kaikki on tosin tienneet, että Lotta hengittää ulkona lisää aivosoluja, eli mulla ei ainakaan tule ikinä aivosolukato. Oli kyllä ihana kokeisiin lukemisen välissä vähän kuljeksia auringossa ja jutella Hennan kanssa tyttöjenjutuista joilla ei ole MITÄÄN tekemistä Service innovationin ja Co-creatingin kanssa. Tulevat nimittäin nuo kaksi termiä vähän korvista ulos tällä hetkellä. 

Olen muuten aika onnellinen, että ihan tossa meikän kämpän lähettyvillä on todella kaunis ja hurmaava Tiklas-puisto sekä Onkilahti joiden ympäristössä on aina ihana tehdä päivä tai iltalenkkejä parhaassa seurassa tai yksin. Kävely kun on aina kivempaa luonnon kauneutta ihastellen. Tänään oli vieläpä normaalipäivää kauniimpaa, koska ilma oli niin kuulas ja raikas! Ja arvaatteko mitä? Sekä Tiklas-lammen ja Onkilahden päällysti ohut jääkerros: Luistelu täältä tullaan! Hiip! Ei kyllä ole täysin liikkumatonta vedenpintaa kauniimpaa.
Päällä minulla oli muuten semmoinen perus "Lotta yrittää mukavoitua"-asu. Tuo Cubuksen pehmoinen huppari on ollut lempparini siitä lähtien kun sen kassalle vuosi sitten kiikutin ja jalassa näkyvät uudet ja täydelliset farkut Vero Modasta. Täytyy muuten vähän antaa positiivista feedbackiä kyseisen kaupan henkilökunnasta. Aina tosi ystävällisiä ja noita farkkuja kokeillessa reipas myyjä kiikutti minulle ainakin kolme kokoa sovituskoppiin, koska tämä torvelo oli aluksi napannut kolme kokoa liian isot pöksyt. Tosi osaavaa ja reipasta palvelua, taputaputapu!

Love ya! :D

Blogi on siirtynyt

Blogi on siirtynyt osoitteeseen 

LINKKI

Mummoilua

Tiedättekö, joskus sitä löytää iloa asioista joita on aina pitänyt vähän ikäryhmälleen sopimattomina ja löytä itsestään uusia puolia. Ja mikä on asia joka saa minut pohtimaan tällaista? No kutominen joka on yllättävän terapeuttista ja hauskaa toimintaa! Kattokaa nyt mitä kaikkea kivaa kutoen saa aikaiseksi:

Älkää tosin mainitko ystävillenne että osaatte kutoa tai yllättäen voi käydä niin että kaikilta yhtäkkiä puuttuukin lapasta, sukkaa ja pipoa. Just saying!

10 things to do before I die

Tämän päivän sana on ollut tahdon. Ei, en ole menossa naimisiin vaikka siltä kuullostaa vaan näen ympärilläni jatkuvasti tavaroita jotka haluan. Tahdon tuon tunikan, tuon pöydän, haluan matkustaa ja päästä taas ratsastamaan, haluan että kevät tulee pian ja tahdon että kaupasta ei ikinä ole oma kokoni loppu. Tahdon, tahdon, tahdon. 

Joten niinpä rupesin miettimään, mitkä ovat ne asiat jotka ehdottomasti haluan tehdä ja kokea ennen kuin kuolen? 

And here it is, my list of 10 things i WANT to do before i die: 

and the most important one:

Miettikää tekin, mitkä on ne kymmenen asiaa jotka haluat tehdä ennen kuolemaasi, joku muukin saattaa havahtua valinnanvaikeuteen! 

I love doing nothing

Kuinka ihanaa on herätä 6.58 vain voidakseen todeta että saa jatkaa nukkumista? Kun sitten herää neljä tuntia myöhemmin auringonpaisteeseen on tunne aivan upea! Siinä voi sitten venytellä sängyssä, katsella dreamcatcherin varjon tanssia seinällä ja tuntea kuinka se pieni toivonkipinä keväässtä ja auringosta herää henkiin! 

Pienen aamukävelyn jälkeen, jonka aikana I-podini sanoi itsensä irti ja melkein palellutin poskeni, oli ihana tulla takaisin kotiin ja nauttia viimeisistä jaksoista uudessa lempisarjassani: 

Olen rakastunut, palavasti ja poikaystävä tahtoo varmasti pian hirttää itsensä kun Sex and the City aivopesee minut. Jos se prinssi valittaa jo Cosmopolistani on tämä varmasti hirvittävä takaisku. Mutta minkä tyttö itselleen mahtaa? Rakastan vain tuota sarjaa ja kaikkea siihen liittyvää, kenkiä, elämäntyyliä, skumppalaseja ja hahmoja. Ja niinpä oli aivan ihanaa käpertyä sohvalle, yksin, ja napsauttaa sarja pyörimään.

Ad/HD:na en tosin kauaakaan jaksanut istua tekemättä mitään joten kerrankin koulusta oli jotain iloa kun sai kaivaa virkkuutyöt esille. Vaikka harrastus sopii paremmin yli 70-kymppisille oli minulla silti oikein mukavaa ja sain aikaiseksi kivoja pikkukavereita nimittäin uudet avaimenperät. Tavatkaa Sieni ja Maapähkinä! Siltä ne näytti ennen kuin saivat korvat ja silmät. 10 pistettä ja papukaijamerkki sille joka arvaa kumpi on kumpi!

Sieni ja Maapähkinä! 

Myspys-väder!

Mä kuulun siihen osaan suomalaisista jotka vihaa kaikkea talveen liittyvää, nimittäin kylmää, märkää, tuulta ja pimeyttä. Pienenä mä pelkäsin pimeetä ja tuo pelko asuu vieläkin jossain sielun syvimmässä kolkassa ja saa meikäläisen tuntemaan itsentä epävarmaksi kun ulkona on pimeää. Lisäksi mä oon ilmeisesti pienestä pitäen asti ollut sitä mieltä että parasta on olla aataminasussa koska kaikissa vauvavideoissa juoksentelen ympäriinsä ihan nakuna. Vielä nykyäänkin tykkään kesästä just siks että silloin voi kulkea vaatteissa jotka ei purista, kurista ja paina. Ei siis taida olla kovinkaan suuri ylläripylläri että mua ahdistaa paksut neuleet, kolmet housut päällekkäin ja hirveä pukeutumisrumba joka kerta kun haluan astua ulos ovesta?

Tänään tajusin kuitenkin että on siinä talvessa kuitenkin asioita joista myös pidän. Eilen illalla taivaalta sateli ihania, suuria lumihiutaleita ja koko maailma näytti ihan satumaalta. Kaikkialla oli valkoista, puhdasta ja kaunista, voiko söpömpää säätä toivoakaan? Tuolloin on ihana tulla sisään sormet kohmeessa ja polttaa huulet tulikuumaa kaakaota juodessa. Posket punottavat söpösti sisälle päästessä ja lisäksi sitä saa hyvän tekosyyn käyttää vaaleanpunaista neuletta jossa näyttää ihan pikkupossulta! Sitä päivää kun seuraa täydellinen päivä auringonpaisteineen kaikkineen, sulaa melkein tämänkin tyttösen sydän. 

Saamarin talvi! Vaikka sitä kuinka yrittää vihata täytyy sen välillä näyttää hyvät puolensa niin että mun tehtävä muuttuu miljoona kertaa hankalammaksi!