Kuinka ihanaa on herätä 6.58 vain voidakseen todeta että saa jatkaa nukkumista? Kun sitten herää neljä tuntia myöhemmin auringonpaisteeseen on tunne aivan upea! Siinä voi sitten venytellä sängyssä, katsella dreamcatcherin varjon tanssia seinällä ja tuntea kuinka se pieni toivonkipinä keväässtä ja auringosta herää henkiin!
Pienen aamukävelyn jälkeen, jonka aikana I-podini sanoi itsensä irti ja melkein palellutin poskeni, oli ihana tulla takaisin kotiin ja nauttia viimeisistä jaksoista uudessa lempisarjassani:
Olen rakastunut, palavasti ja poikaystävä tahtoo varmasti pian hirttää itsensä kun Sex and the City aivopesee minut. Jos se prinssi valittaa jo Cosmopolistani on tämä varmasti hirvittävä takaisku. Mutta minkä tyttö itselleen mahtaa? Rakastan vain tuota sarjaa ja kaikkea siihen liittyvää, kenkiä, elämäntyyliä, skumppalaseja ja hahmoja. Ja niinpä oli aivan ihanaa käpertyä sohvalle, yksin, ja napsauttaa sarja pyörimään.
Ad/HD:na en tosin kauaakaan jaksanut istua tekemättä mitään joten kerrankin koulusta oli jotain iloa kun sai kaivaa virkkuutyöt esille. Vaikka harrastus sopii paremmin yli 70-kymppisille oli minulla silti oikein mukavaa ja sain aikaiseksi kivoja pikkukavereita nimittäin uudet avaimenperät. Tavatkaa Sieni ja Maapähkinä! Siltä ne näytti ennen kuin saivat korvat ja silmät. 10 pistettä ja papukaijamerkki sille joka arvaa kumpi on kumpi!
 |
| Sieni ja Maapähkinä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti