Uudenvuodenlupaukset. Niistä voi olla montaa mieltä. Omasta mielestäni ne ovat hauska tapa aloittaa uusi vuosi. Miksei sitä voisi edes yrittää muuttua hiukkasen paremmaksi ihmiseksi kuin aikaisempana vuonna?
Itse en uskalla enää luvata mitään mahdotonta kuten ”Rantakuntoon 2012” joka taisi olla vakiolupaukseni ainakin viitenä vuonna peräkkäin. Aina sitä kuitenkin saa kesäkuun alkaessa pettyä itseensä koska rantakunto on kuitenkin kovin venyvä käsite eikä yksikään nainen varmaan koskaan ole 100 % tyytyväinen kroppaansa. (Tai sitten on, mene ja tiedä!)
Niinpä olen yrittänyt määrittää lupaukset konkreettisemmiksi ja ainakin omalla kohdalla motivaatio on tämän muutoksen myötä noussut huimasti. Niinpä olen tänä vuonna luvannut itselleni kolme asiaa. Kolme asiaa jotka ovat ajatustasolla aivan näppieni ulottuvilla mutta jo nyt tuntuu siltä että haluan luovuttaa.
Kuinka moni on yrittänyt joskus karkkilakkoa? Voin kertoa että omakohtaista kokemusta on paljon, ja tällä kertaa yritys on kovempi kuin edellisinä sataviitenäkymmenentenä kertana. Kokonaiset kaksi viikkoa takana ja inhottaa myöntää mutta kaverit ovat jälleen kerran olleet oikeassa, homma helpottuu huomattavasti kun selviää siitä yhdestä viikosta. Ja mitä tämä kertoo olemattomasta tahdonvoimastani?!?
Toinen lupaus tuntuu myös iloista opiskelijanelämää viettävälle (ei, en nyt puhu tonnikalasta ja nuudeleista) kovin vaikealta asialta, nimittäin tipaton jokukuu. Tipaton tammikuu ei tuntunut hyvältä ajatukselta joten niinpä sitä tyhmänä yksilönä menin lupaamaan että pidän peräti kaksi tipatonta kuuta tänä vuonna! Huomattava parannus viime vuotta ajatellen tosin..
Ja viimeinen, vaikein mutta onnistuessaan kaikkein mieluisin lupaus, nimittäin se paljonpuhuttu ”Rantakuntoon 2012” vähän muokatussa muodossa. Koska ”Rantakuntoon” on venyvä käsite johon voi pahimmassa tapauksessa tokaista että ”Rantakunnossa ne hylkeetkin on” olen päättänyt että tänä vuonna tavoitellaan x määrää kiloja kropassa. Näin tulosta on helpompi seurata eikä tulos ole kiinni omista tuntemuksista!
Harmikseni olen huomannut että itse olen paljon innokkaampi lupaamaan (ja näin ollen myös rikkomaan) uudenvuodenlupauksia kuin kaverini. Moni on jo todennut ettei kannata luvata jotain mitä ei voi pitää mutta omasta mielestäni uudenvuodenlupaukset ovat hauska traditio joista aion pitää kiinni harmaaseen vanhuuteen asti! Entäs sitten jos aina ei mene ihan putkeen, ajatus on tärkein eikös?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti