Expectation, a silly little word that sometimes fills our entire world. When you book a theatre ticket, start planning a holiday with your girlfriends or maybe make reservations for a fabulus brunch in March, you suddenly find yourself aching, longing and waiting for that one day to finally arrive!
Tänään uskalsin pitkän pähkäilyn tuloksena vihdoin esitellä idean tytöille joka on muhinut jossakin aivojen syvimmissä sopukoissa jo jonkin aikaa. Nimittäin sunnuntaibrunssi hotel Astorissa keväisellä säällä! Vastaanotto oli juuri toivomani. Tanssittuamme letkajenkkaa olohuonetta ympäri samalla riemunkiljahduksia päästellen kuin pikkutytöt ensimmäistä kertaa suloisen shetlanninponin selässä pääsimme posket punoittaen oikeasti sopimaan että kevään saapuessa on brunssi kaikkien kalenterissa merkattuna!
Ja yhtäkkiä koko elämä tuntuu mullistuvan, joka paikassa on merkkejä ja asioita jotka muistuttavat ihanasta suunnitelmasta. Upeat korkkarit kaapissa jotka vain odottavat pääsevänsä ulkoilemaan kunhan lumet sulavat, värikäs kaulahuivi joka kutsuu vaaleata trenssiä kaverikseen sekä Sex and the City jaksot lukuisine brunsseineen ja skumppalaseineen!
Olen jo kauan halunnut päästä brunssille. Niissä on jotain hienostunutta ja jännittävää, skumppalasien kilinää sekoitettuna parhaaseen tyttöseuraan ja pikkuiseen juoruiluun. Sitä voi vain istua ja nautiskella, olemisen riemusta!
Oh my, oh my! Kevät, kevät ole pian täällä sillä nyt pakahdun odotukseen! Siltikin uskon että odotus on osa huvia. Uskon että saan yhtä paljon iloa irti päivän suunnittelusta, asun valinnasta, suklaakuorrutettujen mansikoiden kuvittelusta ja hattarapilven päällä lentelystä! Sitä rupeaa miettimään, can waiting for something, sometimes actually be more fun than the thin itself?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti