Klara Vappen!

Hauskaa Vappua kaikille! Muistakaa juoda simaa, syödä tippaleipää, ostaa vappupallot ja leikkiä serpentiinillä! Lyhyesti, nauttikaa tästä ihanasta pyhästä!

Klara Vappen!

The royal Wedding!

Mikä saa tytön raahaamaan tietokoneensa kouluun? Mikä on niin tärkeää että sitä ei vaan VOI missata? No kuninkaalliset häät of course! Tänään raahasin tietokoneeni kouluun ja istuttiin sitten kuvaamataidon tunnilla kaikki luokan tytöt naamat kiinni ruudussa (aikamoinen suoritus huomioonottaen että meitä on 16..). :)

Siis onko mitään ihanempaa kuin häät? Mä rakastan hääpukuja, kakkuja, kukkakimppuja, upeasti pukeutuneita vieraita, tunnelmaa ja kaikkea minkä voi liittää häihin! Oon itse asiassa kulkenut koko alkuvuoden valitellen kavereille että voisivat pikkuhiljaa mennä naimisiin ihan vaan että pääsisin häihin :)  Noh, ainakin näiden häiden seuraaminen vähentää hääkumetta edes vähäsen!

Wonderful dreams!

Onko mitään mikä on täydellisempää kuin että herää siihen että aurinko kurkistelee huoneeseen verhojen takaa eikä minulla ole kiire mihinkään? Saa vaan köllötellä sängyssä ja muistella edellisöisiä unia. Musta tuntuu että näin viime yönä jotain tosi jännittävää unta, ja vielä aamulla unesta oli hämärä muistikuva mutta heti kun nousin ylös hävisivät viimeisetkin muistonrippeet johonkin aivojen syvimpiin sopukoihin. 

Äiti, äiti kato ku nätti! Mäki haluun! 

Oon jo kauan haaveillut ostavani dreamcatcherin jonka voisi ripustaa sängyn yläpuolelle. Ensinnäkin siksi että ne on musta kivoja sisiustuselementtejä, nättejä kun ovat ja toiseksi mielestäni unet on tosi kiehtovia. Oon jo pitemmän aikaa miettiny että voisin askarrella itselleni unipäiväkirjan ja pitää sitä vaikka edes pari kuukautta. Musta nimittäin tuntuu että niitä unia ois kiva lueskella ja miettiä jälkeenpäin. Täytyy varmaan oikeasti toteuttaakin toi haave joskus, vaikka tänä kesänä! Potkaskaa joku perseeseen että saan aikaseks! 

Muutenkin oli ihanaa saada välillä vähän rennompi aamu kun ei tarvinnut nousta hirveellä kiireellä tekemään koulujuttuja (kyllähän noita tosta kasasta vielä löytyis mutta päätin tehdä ne vasta sitten kun on ihan pakko) tai järjestelemään jotain muita juttuja. Sai vaan ihan rauhassa käydä suihkussa, kokeilla vielä huomisia naamiasjuttuja päälle (en oo yhtään innoissani tai mitään, viime viikolla oon varmaan hyppiny ainakin kakskytä kertaa noi vetimet päällä). Nojoo, aurinkoista päivää kaikille! 

Take one!

Mulla on oikeastaan koko lukioajan ollut hirveä himo päästä naamiaisiin. Ei sellaisiin tavallisiin naamiaisiin joissa törmää minni hiireen, tuhmaan hoitsuun ja vaaralliseen vankikarkuriin vaan sellaisiin jossa kaikilla on naamarit, ilta on mystinen ja porukka on pistänyt pukeutumisrintamalla parastaan!

Ja nyt, viimeinkin on lukioaikaisiin toiveisiini vastattu! Meillä on nimittäin vappuna Vappulounas jonka teemana ovat Venetsialaiset naamiaiset. Kaikkien tulee siis olla siististi pukeutuneita ja naamaa tulee koristaa kaunis maski.

Juhlavaatteisiin pukeutuminen lukeutuu lempipuuhiini (ja jota saa harrastaa aivan liian harvoin, i might add!)  ja siksipä piti puvun suunnitteleminen aloittaa hetimmiten! Kasvjoa pääsee tietysti koristamaan pari vuotta sitten Venetsiasta tuotu vaaleanvihreä maski joka on ihan tajuttoman nätti vaikka se saakin posket näyttämään siltä että olen hamstrannut niihin koko vuoden pullat. Mekkona sai luvan toimia ihan tuiki tavallinen pikkumusta ja jalkaan pistän ehkä maailman ihanimmat korkkarit!


Tänään kokeiltiin kavereiden kanssa meikkejä naamaan ja väännettiin valmiiksi kampauksia, ihan testimielessä jotta nähdään mikä maskien kanssa toimii ja mikä ei. Täytyy sanoa että noissa Mimmin ja Hennan naamareissa on kyllä maailman kadehdittavimmat sulat ja kuolasin niitä aika pahasti illan aikana. Älkää nyt kuitenkaan ajatelko etten omastani tykkäisi, toi oma simppelikin on tosi rakas!

Iiik! Kuka muu odottaa vappua kuin kuuta nousevaa nostaa käden ylös??

8 km

Musta on kolmen viime päivän aikana kuoritunu oikea atleetti! Tai ainakin jotain sinnepäin.. Lauantaina oltiin kavereiden kanssa hohtokeilaamassa ja pelasin ehkä elämäni upeimman pelin! Sain n. 133 pistettä nimimerkillä "Tissejä löytyy kaksi" pelatessani "Homo-Petteriä ja "Kehari Elsaa" vastaan (jotta kukaan ei saisi vääristynyttä kuva keilaustaidoistani voidaan toki todeta että muiden kierrosten pistesaalis jäi huomattavasti pienemmäksi vaikka keilahallin pääsiäisyllätyksen upealla täyskaadolla kerran sainkin). Ja kuten sanotaan on rakkaalla lapsella monta nimeä joten jokaisen pelaajan nimi vaihtui ainakin pari kertaa pelin aikana, saatiin tiskin takana seisovalta hepulta vähän huvittuneita silmäyksiä kun nimet tulostaululla vaihtui tiuhempaan tahtiin kuin peli eteni. Noh, tyylinsä kullakin eikös? Lemppareita nimistä olivat mm. "Tuksu", "Kalinainen" sekä "Lansman", joo hulluil on halvat huvit, idiooteil ilmaset vai miten se meni?

Keilahallin pimeydestä siirryttiin sitten Helsingin Operatalon puiston ruohikolle nauttimaan ihanasta auringosta keksipakettien ja sipsien kanssa. Pelikortit oli tietysti otettu mukaan jotta päästiin pelaamaan vähän vesiputousta vaikka itse en kuskina voinutkaan osallistua muuta kuin persikkajääteen voimin. Meillä oli puistossa niin tajuttoman hauskaa että meinattiin ihan unohtaa lähteä kaverin synttäreille (hyvä me!) eikä siis ehditty edes kauppaan hakemaan vaahtokarkkeja grillattavaksi (meinasin heittäytyä tielle vollottamaan), noh olihan se ilta aika menestys vaahtokarkkien puuttumisesta huolimatta ja pikku-lotallakin oli kotiin lähtiessä oikein hyvä mieli (ootteko koskaan nähneet jätkää kukallisissa bikineissä? Sen jälkeen ei voi, ei vaan voi, olla huonolla tuulella!) Hyväntuulisuudestaniu saan kiittää maailman upeimpia tyyppejä joita näen aivan liian vähän nyt Vaasaan muutettuani, tällaisten päivien voimin jaksaa kuitenkin pitkälle! :)

Tänään taas oli toisella tapaa ihana päivä. Sain lekotella sängyssä ainakin kahteentoista, harvinaista herkkua minulle! En varmaan olisi noussut ylös ollenkaan jollei äiti olisi tullut tönimään meikäläistä pystyyn että päästään kävelemään Loviisan luontopolku. En tietenkään pistänyt yhtään vastaan kun ilmakin oli ehkä maailman upein! Hymy tosin meinasi pahasti hyytyä kun kuulin että luontopolku oli 8 km pitkä! Siis ihan tosi, ei mun kunto mikään ihan paska ole mutta mieletäni olen laiskempi kun maailman pahin sohvaperuna! Noh, ähisten ja puhisten sitä sitten lähdettiin matkaan mutta yllätyin itsekin kuinka nopeasti se 8 km kuitenkin meni. Vaikka eksyttiinkin ja kiivettiin yhdelle kalliolle ihan turhaan (note to self: älä ikinä, ikinä anna isän suunnistaa...), olin kuitenkin ihan ylpeä itsestäni kun päästiin takaisin autolle.

Kotimatkalla käytiin tosi söpössä ravintolassa syömässä naminami lohi-buffet. Lohta oli varmaan kaikissa mahdollisissa muodoissa, kylmäsavustettuna, graavattuna, uunilohena jne. ja mikäs se oli siinä terassilla herkkua popsiessa, ihan mahtava kesäfiilis! Ja kun kotimatkalla kerättiin kevään ekat valkovuokot oli mun päivä täydellisen onnellinen!

Täytyy muuten tänne blogiinkin hehkuttaa miten upean synttärikortin sain siskolleni väsättyä! Siis oikeasti! Mulla ei oo mitään artistisia lahjoja what so ever, eli oon ihan tosi tyytyväinen tohon lopputulokseen! Noista örminkölliäisitäkin tuli ihan söpöjä vaikka piirrustustaidot on sellainen nolla.

Etupuoli

Kääntöpuoli

Ihanan aurinkoista päivää kaikille! 

Hauskaa Pääsiäistä!

Hauskaa pääsiäistä kaikille! :D

Mun päivä on alkanut aivan ihanasti! Ensinnäkin sain köllötellä sängyssä ihan niin kauan kun halusin ilman minkäänlaista kiirettä. Aurinko paistoi ikkunasta sisään ja meidän ihana tyttökissa tuli viettämään kanssani laatuaikaa.

Lisäksi olen syönyt aamupalaksi pashaa (=namnamnam!) ja loikoillut parvekkeella aurinkoa ottamassa Myyn (meidän kisuli) seurassa ja repinyt siltä kaikki takut turkista. Se varmaan tykkää musta hirveesti kun se joutuu aina hirveeseen tehokäsittelyyn ku tuun kotiin :P

Y-ö-k

Olen väsynyt ja haisen pahalle. Ei muuta.

Tai no, ehkä vähän muuta. Oltiin siis eilen ystävän, Åken, kanssa tämän opiskelijakavereiden kanssa juhlimassa. Ja täytyy sanoa että mä rakastuin niihin ihmisiin ja siihen tunnelmaan joka juhlissa oli. Vaikka olin ainut joka ei ollut Arcadan opiskelija ei kukaan katsonut nenänvartta pitkin. Kukaan ei suonut minulla "mitä helvettiä sä teet meidän bileissä?"-katseita. Kaikki oli huippumukavia, tuli esittäytymään ja otti mukaan peleihin ja keskusteluihin. Huomasin siis eilisillan huolen ihan turhaksi.

Illan päätteeksi (tai no, yön) lähdettiin kotiinpäin n. 11 aamulla (himmeät silmäpussit naamassa, panda täällä terve) ja tukka niin tupakanhajussa että olin varma että pyörryn! Poikettiin Subwayn kautta, jonka aukeamista odotettiin 43 minuuttia, ei hävettänyt yhtään istua kuin pummit konsanaan siellä kadunnurkassa, märässa maassa kun ohikulkijat mulkoilee huvittuneesti. Kiva joo.

Iltapäivällä jouduin vielä raahautumaan Loviisaan vanhempien luokse (meinasin kuolla sinne bussiin) mutta olihan se kiva päästä suihkuun ja syömään äidin ja isin laittamaa pääsiäisruokaa <3

Äääh, nyt jännittää! Tiedättekö sen tunteen kun on menossa tekemään jotain tosi hauskaa mutta samalla tajuttoman pelottavaa? No se tunne minulla on vatsanpohjassa juuri nyt! Toisaalta tuntuu ihanalta mutta jossain mahanpohjassa on tunne joka saa aivot piipittämään että nyt olisi hyvä hetki vajota maan alle. 

Tänään pääsen ekaa kertaa tutustumaan yhden rakkaimman kaverin uusiin opiskelukavereihin ja täytyy sanoa että paineet on kovat. Mitä jos ne ei tykkääkkään musta? Mitä jos nolaan itseni ihan totaalisesti esimerkiksi tippumalla tuolilta (ei olisi eka kerta ei..) tai juomalla vähän liikaa rohkaisuryyppyjä?? Tai jos olen selvästi ali tai ylipukeutunut kyseiseen juhlaan? 

Noniin, nyt sain taas itseni psyykattua ihan paniikin partaalle, hyvä minä! Just kun sitä sai taas itsensä vähän rauhoittumaan pitää tietysti keksiä että hei, mullahan on uus blogi johon voi purkaa sydäntään. Ihan mahtava idea hei! No, anyways, tästä alkaa ihana vaatekriiseily kun tuolta laukun uumenista pitäisi kaivaa jotain sopivaa... Jos joskus vaikka oppisi miettimään asioita etukäteen ei tarttis aina saada paniikkia aina viimehetkellä, mutta silloin elämä kyllä varmaan olis liian helppoa, eikö? 

This way or the other?

weheartit.com

Mitä pitää tehdä silloin kun on ihan oikeasti jumissa kahden vaihtoehdon välissä? Kun ei tiedä haluaako mennä oikealle vai vasemmalle? Hypätä kallion kielekkeeltä vai jäädä paikoilleen?

Okei, oma ongelmani ei ehkä ole yhtä dramaattinen mutta tällaisen pienen herneaivon maailmassa suuri se ongelma kuitenkin on. Ja ongelmahan on etten osaa päättä haluanko itselleni hiustenpidennykset vai en? Myönnettäköön, olen haaveillut pitkistä, tuuheista hiuksista varmaan ihan pikkutytöstä asti kun äiti veti meikäläisen päähän ehkä maailman hirveimmän potta-kampauksen (kiitti vaan, vaikka nimi on lotta ei hiusmallin tarvitse rimmata..).

Yleensäkin luulen että aika moni tyttö haaveilee niistä upeista enkelikiharoista ja korkkiruuveista jotka pitkät hiukset mahdollistavat. Kukapa ei haluaisi näyttää juhlissa julkkikselta jonka hiukset on laittanut alan ammattilainen? Itseäni esimerkiksi ärsyttää ihan suunnattomasti että heti kun vedän päähän kivat kiharat lyhenee hiukset polkkamittaisiksi joka ei tällaiselle pallopäälle (okei ehkä neliölle) ole se kaikkein imartelevin pituus. Se saa jokaisen isopäisen näyttämään siltä että kumpaankin poskeen on tungettu vähintään 10 000 pähkinää jotka pullottaa joka suuntaan. Puhumattakaan siitä että mun kaula lyhenee ehkä puolen sentin mittaiseksi.

No mikä tässä sitten on ongelmana? No kun tämäkin ihana lysti maksaa mansikoita joita ei tällä hetkellä takapihaltani löydy. Joo, voisin tietty myydä munuaiseni jonnekin hämäräperäiseen maahan mutta se ei ehkä kuitenkaan ole se houkuttelevin vaihtoehto. Nojoo, selittelyt sikseen, kyllähän se raha löytyisi jos sen tosiaan haluaisi hiuksiin investoida mutta oma kysymykseni on, haluanko todella laittaa parin kuukauden säästöt hiuksiin jotka kestävät sen 3-6 kuukautta? Onko sijoitus ennen kaikkea järkevä? Kun miettii mitä kaikkea muuta hiuksiin sijoitettavilla rahoilla saisi tuntuu hanke aika järjettömältä.. Mutta toisaalta olen aina mennyt enemmän tunteen kun järjen mukana.. Joten luultavasti päästäni löytyvät ihanaiset pidennykset, ennemmin tai myöhemmin!

Random kuva, Google haku, long hair.

Ranskalaisittain

Innostuin eilen illalla taikomaan (köh köh) itselleni ranskalaisen manikyyrin ja totta kai se piti tunkea tänne kaikkien nähtäville. Tiedetään, ei toi ehkä ihan ammattilaisen tekemältä näytä mutta omasta mielestäni ihan isedettävän tasainen lopputulos. Ja kyllä, sisäinen lapseni pakotti laittamaan vielä lisäks noita kukkasia pariin kynteen, kasvaakohan sitä oikeasti ikinä aikuiseksi?

Illan ihanassa kelmeässä valossa, sitä voisi erehtyä uskomaan että olen vähän ruskettunut mutta valitettavasti toi kiva iho muuttui ihan valkoseks aamulla. 

Tulihan tosta ranskalaisesta vähän kivempi näin päivänvalon tullessa, jotenki vaaleampi ja kevyempi, noin illalla kynnet näytti vähän oransseilta :)  Ja siis anteeks vaan mut mikä toi mun sormi on? Peukku näyttää siltä että oon ehkä abouttirallaa joku 100 +. Ryppyjä on enemmän ku esterin perseessä? Jonku tarvis ehkä oppia rasvaamaan käsiään ennen kuvien ottoa.. No anyways, voitte siellä ruudun toisella puolella olla onnellisia kauniista käsistänne ja nauraa näille meikäläisen nakkimakkaroille :) 

That special place

Onko teillä ikinä ollut omaa, salaista paikkaa? Paikkaa jonne voi paeta miettimään silloin kun arki tuntuu liian raskaalta tai taivaalla on muuten vaan tummia pilviä? Paikkaa jonne voi mennä istuskelemaan ihan vaan siksi että haluaa olla rauhassa ja katsella maailman menoa kauempaa?

Minulla ei ole sellaista paikkaa ollut. Olen ollut melkeinpä kateellinen kavereille jotka kertovat ihanista salaisista paikoista jonne pääsee pakoilemaan maailmaa. Paikoista jotka näytetään vaan niille ihanimmille ja läheisimmille ihmisille. Jollekulle se voi olla lapsena rakennettu maja metsässä, toiselle oman mökin laituri.

Nyt kuullostaa ihan siltä että kävelisin ympäriinsä ja olisin ahdistunut kun mulla ei ole omaa salaista paikkaa, ja jos ihan totta puhutaan en edes ole ajatellut asiaa ihan hirmuisesti kunnes kaverin kanssa yksi päivä käveltiin vanhan, rapistuneen rakennuksen ohi ja nähtiin tikkaat seinässä. Tyhminä teineinä sitä piti tietysti päästä kiipeämään salaa katolle (pimeässä, tosi fiksu veto kun ei edes tiedetty onks ne tikkaat kunnolla kiinni) ja voi jösses sitä fiilistä kun siellä oli!

Mä rakastuin, sain katella alas tiellä kulkevia ihmisiä, ihan ilman että kukaan näki meitä. Sieltä katolta näki taivaan ja tähdet paljon tarkemmin ja fiilis oli muutenkin kun maailman katolla. Täytyihän paikka kuitenkin käydä katsastamassa myös päivänvalossa joten eilen käytiin sitten Makuunista hakemassa ah-niin-nameja karkkeja ja kiivettiin katolle uudemman kerran nauttimaan auringosta (joku päivä ehkä uskaltaudutaan sinne talon sisällekin hiipparoimaan).

Ehkä ihanin iltapäivä ikinä! Istuttiin siellä katolla, kuulokkeet korvissa, nautittiin auringonpaisteesta ja naposteltiin karkkeja. Parhautta!

At the beginning

Noniin, sinä joka et vielä pelästynyt blogini ruotsinkielistä nimeä, tunne itsesi tervetulleeksi! Tämä on siis aivan uusi blogi (ylläripylläri kun täältä löytyy vaan tämä yksi teksti) jonka kirjoittamisen päätin aloittaa pitkän pohdinnan ja mietinnän lopputuloksena.

Idea omasta blogista on jo pidemmän aikaa muhinut jossain aivoni syvimmissä sopukoissa mutta vielä tähän päivään asti en ole saanut aikaiseksi edes pienenpientä blogintynkästä. Nyt kuitenkin tuntui sopivalta hetkeltä aloittaa, en tiedä miksi, luultavasti koska tämän blogin luominen oli paljon mukavampaa kuin vaihtoehtoinen aktiviteetti nimittäin siivous.

Kevyttä pintaliitoa lentävä blogini tulee olemaan mahdollisille lukijoilleen helppo lukea, postauksia tulee satunnaiseen tahtiin silloin kun minulla on jotain kerrottavaa eikä blogi näin ollen aiheuta minkäänlaista riippuvuutta. Kirjoittelen blogia päiväkirjan korvikkeena mutta tuskinpa niitä kaikkein villeimpiä tunnesotkuja tänne kuitenkaan puran. Blogi tulee kertomaan siis arkipäiväisistä asioista ja jutuista jotka minua kiinnostavat ja innostavat juuri postaushetkellä.

En itsekään oikein vielä tiedä mihin suuntaan tämä blogi lähtee kehittymään ja itseänikin vähän jännittää nähdä mitä tästä oikein tulee? Rakas harrastus kenties? Jännä kokeilu joka loppuu kuin seinään parin viikon kuluttua kun innostus loppuu? Sen näkee aikanaan, tällä hetkellä olen vain tyytyväinen että keksin blogille nimen joka ei kuullosta ainakaan omaan korvaan ihan tajuttomalle aivopierulle.

Nimi "Bloggen om mig" sai alkunsa itse asiassa koulutyöstä (moi, lukutoukka täällä terve) jonka nimeksi annoin "Boken om mig" ja mietinkin että jos kerran kirjoitan blogissa itsestäni, miksei senkin nimi voisi olla samantyylinen? Lisäksi se kuvaa hyvin sitä tosiasiaa että olen suomenruotsalainen (tässä vaiheessa viimeistään puolet sivuille eksyneistä painoi paniikissa esc-nappia) vaikka blogia kirjoitankin suomeksi, miksen ehkä joskus ruotsiksikin?

No anyways, tästä tämä nyt sitten lähtee, pitäkää peukkuja!