Mikä tänään on? Hyvä päivä!

Oi, tiedättekö mikä tekee päivästä heti automaattisesti paremman? Kun kaupasta ulos astuessa vastaan juoksee nainen jätskipaketin kanssa ja kysyy haluanko ylijääneen suklaatuutin!

Ennenkuin ehdin kissaa sanoa seisoin siinä asfaltilla jätksitötterö kädessä ja nainen kaasuttelee iloisesti vilkuttaen pois. Noh, mikäs siinä, herkkutuutti kädessä sujui matka rannallekin paljon nopeammin!

Tänään oli ehkä maailman ihanin ja aurinkoisin päivä - täydellinen rantailupäivä siis! Niinpä pakkasin aamulla kimpsuni ja kampsuni ja pyöräilin lähimmälle rannalle makailemaan. Mukaan varasin kasapäin cosmoja sekä kirjan "Mockingjay" jonka edeltäjiin "Hunger Games" sarjan kirjoihin ihastuin kovasti. Ehdottomasti lukemisen arvoinen sarja!

Huomasin myös juhannuksena että en enää ollutkaan kaveriporukan ruskein (saamarin H kun kävit siellä bulgariassa) mutta nyt on sekin asia korjattu ja kroppaa komistaa repäisevä rusketus! Kerrankin voi aidosti kiittää vanhempia kivoista geeneistä! :)

Sanoinko jo muuten että R-A-K-A-S-T-A-N kesää! ♥

My sister and I!

Tideättekö, pikkusiskot on iniseviä, ärsyttäviä ja riiviömäisiä mutta voi kun ne kuitenkin on rakkaita? Tänään tuo oma riiviörautani hyppää Amerikassa koneeseen niin että se huomenna on täällä Suomessa mun halittavana! ♥


En ikinä olis uskonu että mulla tulee sitä näin ikävä vuoden aikana! 

I love you. You idiot! ♥

Fun, fun, fun ---> aivokuolema

Kuka muu rakastaa darrapäivän fiilista, käsi ylös?!? Joo, mä suorastaan rrrrakastan sitä! Se on kiva hinkata niitä hampaita viidettä kertaa eikä ne vieläkään tunnu puhtailta. Lisäksi mua lähti työmatkalla seuraamaan jättikokoinen sääskiparvi. Se kertonee aika paljon ah-niin-ihanasta body-ödööristäni!

Koomaisissa tunnelmissa vietetty työpäivä meni kuitenkin yllättävän hyvin ja ekaa kertaa pitkään aikaan sain kassankin täsmäämään. Täytynee harkita ton darratilan ylläpitämistä jos vaikka toi kassa täsmäis vähän useammin?

Eilinen oli kyllä totally darran arvonen. Oltiin eka työporukalla, uimassa Tropiclandiassa, lillumassa lämpöaltaissa ja laskemassa liukkaria. Tai siis, meitä piti olla työporukallinen mutta paikalle ilmestyi vain kolme ihmistä. No, hauskaa meillä oli siitä huolimatta!

Tropiclandiasta jatkettiin Top Campingille syömään panineja ja pelaamaan bilistä. Mähän olen siis ihan toivoton kaiken kanssa jossa vaadittaisiin silmä-käsi-kordinaatiokykyä ja lisääppä siihen kädenjatkeeksi keppi niin ei ainakaan onnistu. Sit noi muut vielä nauro mulle kun viattomasti totesin että "tätä ei pysty ohjaamaan ku tää on niin pitkä".

Oppilaan lahjattomuudesta huolimatta noi jaksoi mulle urheasti opettaa bilistä ja voin ylpeänä todeta että pientä edistystä on selvästi havaittavissa koska jopa voitin yhden pelin. Siis kuvitelkaa, VOITIN! Eikä se edes ollut vahinko! Siinä sitä sitten hyppelin ympäri reimunkiljahdukisen saattelemana kuin pikkulapsi joka löysi lahjapaketista vaaleanpunaisen lentävän ponin.

Saunaankin piti mennä uudestaan ja baariin lähtö venyikin sinne puoli kahden kieppeille, oli siis tosi yllättävää että päästiin kotiin vasta pilkun jälkeen!

O-ou!

Kaks sanaa: Nälkä ja väsymys.

Kaksi asiaa joita rakastan:

1. Olla syömättä 24 tuntia koska ei vaan ehdi. Sopii tällaselle syöpölle TOOSI hyvin.

2. Mun ihanat naapurit pitää jotain kurdibileita joka ikinen ilta. Heippa yönuet!

Shoes, shoes, shoes!

Mulla ei ikinä käy näin hyvä tuuri! Tänään kiertelin kaupoissa (as usual) ja mikä ihana uutinen mua biancossa odottikaan! Kengät joita olen käynyt pyörittelemässä käsissäni olivat -50 % alennuksessa!

Yleensä jos jään odottamaan että joku tuote tulee aleen saan joko odottaa forever, tai kyseisestä tuotteesta on koot auttamatta loppu siinä vaiheessa kun alelappu komeilee sen kyljessä. Mutta tällä kertaa löytyi kokoni valikoimasta vaikka iso punainen lappu komeilikin kenkien kupeessa!

Ja voi sitä valinnanvaikeutta joka iski kun tajusin että kengistä löytyi musta ja beige versio. Tiedättekö muuten mitä tarkoittaa sana itsekuri? Tarkastellaanpas sitä sanaa hetki. Se on ominausuus jota minulla ilmiselvästi ei ole. Kun kaupasta löytyy ihanat kengät alessa voi ihminen joko tajuta säästävänsä rahaa, TAI päättää ostaa molemmat vaihtoehdot koska hei, siinähän saa kaksi yhden hinnalla!

Joo, eli siis sorruin ostamaan itselleni uudet korkkarit kahdessa eri värissä, ja nyt kun asiaa ajattelen, ei harmita yhtään! Voi sitä onnentunnetta kun saa kaivaa tuolta laatikosta uutuutta hehkuvat korkkarit ja keimailla ne jalassa peilin edessä! Oioi! Tiesittekö että tyttöjen kiinnostus korkkareihin alkaa jo 12 vuotiaana?

Locker 49!

Välillä tulee kyllä mietittyä onko mulle oikeasti siunaantunut vain banaanikärpäsen aivot? 

Eilen saatiin töissä pukuhuoneen ja kaappien avaimet enkä löytänyt pukuhuonetta. Tänään kun sitten vihdoin löysin tieni sinne (siis se oli hurjan vaikeeta) en tietystikään tiennyt mikä kaapeista oli minun. 

Kun vihdoin uskalsin kysyä mistä oman kaapinnumeronsa saa selville totesi tyttö että kaapinnumero lukee siinä avaimessa. Just. 

No, menenpä kaapille ja yritän avata kaappia. Ei aukea. Yritän uudelleen. Ei aukea. Kurkkaanpa avainta uudestaan ja kappas! Siinähän lukee 49 eikä 40! 

Ei hävettänyt ei... 

Mutta hei miettikää kuinka siistiä, mulla on taas oma kaappi! Ehdin jo kaivata mun vanhaa tallikaappia jossa oli varmaan viiden vuoden takaisia tallivaatteita ja vaikka tätä ehdin käyttää vain yhden kesän on se minulle jo kovin rakas! Se on nimittäin nyt kesän ajan mun, vain ja ainoastaan mun! 

Oma pikku nurkkakaappini, 49! 

Elämäni aakkoset!

Sadepäivän kuluksi ja toisen blogin inspiroimana päätin kirjoittaa muistiin elämäni aakkoset! 

Aurinko (kesä, rusketus, minishortsit, jäätelö)

Mä rakastan, rakastan ja vielä kerran rakastan Aurinkoa ja kaikkea siihen liittyvää. Jos mä saisin päättää olisi ulkoilman lämpö vuoden ympäri + 30-35 ja aurinko helottaisi taivaalta ihoa poltellen. Tunnen yksinkertaisesti itseni silloin elinvoimaiseksi, jaksan tehdä asioita, ei väsytä, kaikki on valoisaa ja tunnen itseni onnelliseksi. Rakastan myös kaikkea kesään liittyvää kuten mansikkajäätelöä, vastaleikatun ruohon tuoksua, minishortseja, ruskettuneita sääriä, paljasvarpain kävelemistä ja meressä uimista!

Bettan

Bettina on samaan aikaan maailman ihanin ja ärsyttävin pikkusisko joka tällä hetkellä on vaihdossa Amerikassa ja ikävä on jo hirmuinen <3 

Cosmopolitan

Sanokaa mitä sanotte, mulle Cosmopolitan on meikäläisen raamattu. AMEN. Mä nautin tän lehden lukemisesta oli lehti sitten Englanniksi, Ruotsiksi tai Suomeksi ja lehdestä tulee poimittua paljon vinkkejä omaan elämään ja tyyliin.

Disney

Tarkemmin sanottuna ihanan lumoavat disney-piirretyt. Ne vanhat, alkuperäiset ja taianomaiset. Ne joissa on ihanan maaginen loppu ja joista aina löytää jotain uutta sitä mukaan kun ikää tulee lisää. Myönnettäköön, onhan noi uudet animaatiotkin ihan huvittavia mutta niissä ei ole samaa sanomaa kuin piirretyissä, ei samaa musiikkia eikä sitä disneyn taikaa niissä enää näy.

Espoo

Vaikka tällä hetkellä asunkin Vaasassa lasken kuitenkin itseni Espoolaiseksi. Se on mun kaupunki, mä viihdyn siellä, tunnen paikat ja siellä on monta ihanaa asiaa koettu vuosien varrella. 

Frendit, Facebook

Jos Cosmopolitan on mun raamattu on Frendit mun uskonto. Mä en voi ymmärtää miten joku ei voi tykätä Frendeistä. Tää sarja on vaan niin tajuttoman ihana ettei mitään rajaa. Lukeudun niihin luusereihin jotka ovat katsoneet jokaisen jakson ykstoistakymmentä kertaa, osaavat kaikki repliikit ulkoa ja käyttävät lainauksia Frendeistä jokapäiväisessä kielessään. Voisin varmaan häpeämättä kulkea I heart Frendit paidassakin :)

Facebookista sen verran että mulla OLI periaate: ei profiilia facebookiin. 

Gossip girl

Tosi hienoa listata kaks telkkariohjelmaa peräkkäin (hyvä lotta!), näyttää vahvasti siltä että mulla ei oo mitään elämää kun ehdin tän verran telkkaria toljottaa. Mutta siis, Gossip Girl lukeutuu myös lempparisarjoihin ihan vaan koska en voi vastustaa niitä ihania asuja joita siellä esitellään (oispa sitä miljonääri..), suloisia poikia ja ihanaa ihmissuhdedraamaa joka saa oman elämän tuntumaan varsin leppoisalta! 

Hymyileminen

Hymyilen jo paljon jo uskoisin itse että olen melko iloinen ihminen mutta hymyilevä ihminen vetää puoleensa hymyileviä ihmisiä, levittää hyvää mieltä ja saa maailman näyttämään aurinkoisemmalta joten voisin hymyillä vieläkin enemmän!

Isi

Onko kukaan ikinä kuullut sanontaa "pappas lilla flicka"? Voisin sanoa lukeutuvani näihin, isä on mun idoli, mun miesmalli ja kaveri. Meillä on isän kanssa aina hauskaa ja ulkonäöltänikin muistutan kuulemma paljolti isää. Täytyy sanoa että uskon lukeutuvani niihin ärsyttäviin isän pikkutyttöihin mutta mä en luopuis siitä ikinä! 

Joulu

Kyllä, mä rupean kuuntelemaan joulumusiikkia marraskuun puolivälissä, kasvatan hyasinttipuutarhan heti joulukuun alussa, rakastan joulukaupoissa ravaamista ja varmaan kuolisin jollei mulla olis joulukalenteria. Toisin sanoen, mä rakastan joulua ja kaikkea siihen liittyvää (=lahjoja, ruokaa, joulukuusta, koristeita, piparkakkuja, glögiä jne) ehkä jopa enemmän kuin omaa syntymäpäivääni :P

Kynsilakka

Jokaisella ihmisellä on varmaan se yksi ihmeellinen tapa jota kukaan muu ei ymmärrä. Toisille se on villasukkien keräily toisille tupakointi. Minulle se on kynsien lakkaaminen. Pienenä pureskelin kynsiäni niin että sormet verestivät ja käteni olivat kaikkea muuta kuin kaunista katsottavaa. Vanhemmat valittivat asiasta ja kaveritkin huomauttelivat asiasta mutta minähän vähän välitin. Pahan tapa taisi tyssätä siihen kun vihdoin tajusin kiinnostua ulkonäöstäni ja rupesin lakkaamaan kynsiäni. Nyt siitä päivästä on kulunut melkein kolme vuotta eikä kynnet ole olleet päivääkään ilman kynsilakkaa. Lakkaan sekä varpaiden että sormien kynnet pari kertaa viikossa ja olen varmaan kuluttanut kynsilakkaan, tarroihin, irtokynsiin sun muihin juttuihin naurettavan paljon rahaa mutta toisaalta, tietääkseni kukaan ei ole vielä kuollut kynsilakkamyrkytykseen joten voiton puolella ollaan!

Läppäri

Läppärini, Mäccini, elämäni suola! Kuulun niihin ihmisiin jotka eivät voisi elää ilman tietokonettaan (kiitos vaan apple tästäkin!). Ennen macciä, elämäni oli normaalia, olin tietokoneella muutaman kerran viikossa, pelailin ehkä pelejä ja kurkkasin sähköpostini. Eräänä kauniina päivänä (taisin täyttää 18) isäni kuitenkin päätti että rennon elämäni oli aika loppua ja paketista löytyi valkoinen läppäri joka sitemmin vei sydämeni. Vihalla alkanut suhde muuttui nopeasti orastavaksi rakkaudeksi ja syttyi kuukauden sisällä liekkeihin. Nykyään olen täysin addiktoitunut ja raahan tätä typerää mac bookia mukanani joka paikkaan enkä tykkää käyttää muita koneita enää ollenkaan. Tästä kaikesta syytän isää, eli kun kuolen ylipainoisena tietokonehörhönä lähtee ylhäältä vihainen kirje isälle.

Matkustaminen, Myy

Kiitos vanhempieni olen päässyt elämäni aikana mitä ihanimpiin paikkoihin ja me ollaan matkustettu jonnekin melkeinpä kerran vuodessa. Matkustaminen on siis todella lähellä sydäntäni, rakastan sitä fiilistä kun lentokone nousee maasta, kun lämmin ilma uudessa paikassa lyö vasten kasvoja, kun pääsee maistelemaan uusia ruokia ja näkemään mitä upeimpia asioita, rapsuttelemaa kengurunpoikasia ja kokemaan uskomattomia asioita! 

Toinen ihana tyyppi joka on pakko mainita on meidän ihana Myy, maailman ihanin ja itsetietoisin tyttökissa <3 

Nerous

Siis, mähän olen synnynnäinen nero, sitä ei voi kiistää kukaan. Älyni yltää ainakin Einsteinin tasolle ja odottelenkin jo ensimmäistä Nobelin palkintoani upeista ideoistani! 

Onnelliset loput

Missasko joku että tykkään kaikesta ällösöpöstä joka saa normaalit ihmiset oksentamaan? Rakastan onnellisia loppuja vaikka ne todellisessa elämässä yleensä vaativat paljolti työtä ja antaumusta. Ihanista asioistahan saa kuitenkin uneksia eikö vaan? 

Perhe

Mulle perhe on kaikki kaikessa. Mun vanhemmat ja sisko on ne ihmiset maailmassa joihin luotan eniten. Mä tiedän että kukaan niistä ei ikinä, siis ikinä, satuttais mua. Mä tiedän että voin aina tulla kotiin ja saada lohtua ja turvaa oli ongelmani mikä tahansa. Mä tiedän olevani uskomattoman onnekas että meillä on kotona asiat todella hyvin, mulla on ollut helppo elämä koska kotoa on aina saanut tukea vaikeisiin päätöksiin, ongelmiin mutta omia päätöksiäni on arvostettu ja olen saanut olla oma itseni. 

Lapsuuteeni kuuluu paljon kauniita, ajan kultaamia muistoja sekä hienoja hetkiä joista aion pitää kiinni vaikka tiedän tulevaisuuden tuovan niitö aina vain lisää! 

Q

Too hard!

Ratsastus

Heppailu ja ratsastus ovat kuuluneet elämääni yhdeksänvuotiaasta lähtien ja vieneet suuren osan ajastani kymmenen vuoden ajan. Rakkaan harrastukseni kautta olen saanut upeita ystäviä ja uskon että ratsastus on vaikuttanut omaan luonteeseeni paljonkin. Minusta on harrastukseni myötä tullut päättäväisempi, määrätietoisempi, yritteliäämpi, ahkerampi, kestän vastoinkäymisiä paremmin mutta olen saanut kokea myös onnistumisen ilon vahvempana kuin muilla elämäni osa-alueilla. En usko että olisin se ihminen joka tänään olen ilman tätä toista perhettä jonka talli-elämä on minulle suonut. 

Suomenruotsalaisuus, silmälasit

Vaikka mä kuinka vihaan niitä stereotyyppisiä suomenruotsalaisia ja vaikka äiti joskus totesikin että ”sä Lotta olet kyllä ihan liian juntti suomenruotsalaiseks” on suomenruotsalaisuus tärkeä osa mun identiteettiä. Se on enemmänki kun ah-niin-vihattu ruotsin kieli, mä tunnen kuuluvani johonkin, vaikka se jokin onkin niin puhuttu ankkalampi.

Kuten suomenruotsalaisuus, ovat myös silmälasit suuri osa mun identiteettiä. Mä karsastan, se meinaa sitä etten voi käyttää piilareita ilman että tulee ihan tajuton päänsärky eikä leikkauksetkaan tuu kyseeseen (meikä voitti lottopotin geeniarvonnassa, kiitti äippä!) joten silmälasit on kuulunut mun elämään tarhasta asti ja tulee kuulumaan siihen mun elämän loppuun asti. Silmälasit tuntuu siis kuuluvan mun päähän ja mulla on hirveen alaston olo ilman niitä.

Taylor Swift

Kyllä vaan, mä olen just niin nolo että Taylor Swiftin country biisit puree muhun, rakastan niiden ällösöpöjä sanoituksia ja mikä pahinta tykkään vielä etsiä youtubesta videoita joissa yhdistyvät disney-piirrettyt sekä Taylor Swiftin musiikki. Muutenkin meikäläiseen kolahtaa suloiset biisit joissa on söpöt sanat ja teemana rakkaus <3

Unelmointi

Rakastan (hmm.. tunnun rakastavan paljon asioita tänään.. :) omaan maailmaan karkaamista ja uneksimista. Daydreamin on aktiviteetti jota harrastan päivittäin. Omaksi harmikseni mielikuvitukseni tuntuu muuttuvan vähemmän jännittäväksi vuosi vuodelta ja yritän kovasti pitää yllä lapsekasta tapaa ajatella. Minusta olisi ihanaa jos mielikuvituksen voimin voisin lentää mikä-mikä-maahan Peter Panin ja kumppaneiden kanssa tai sukeltaa Atlantiksen kadonneeseen valtakuntaan uima-altaassa. Nykyään uneksin paljon arkisemmista asioista mutta yritän silti antaa päiväunille tilaa koska se on mielestäni vapauttava vastapaino todellisuudelle, päiväunissa kun mahdotonkin voi onnistua! 

Vaasa

Tämänhetkinen asuinkaupunkini, joka pikkuhiljaa rupeaa tuntumaankin kodilta :) 

Whining

Mä kuulun siihen ärsyttävään ryhmään ihmisiä jotka osaavat inistä asioista. Turhista asioista kuten siitä että just lakkaama kynsi katkesi, siitä että sain väärän värisen purkkapallon automaatista tai siitä että sormessa on tikku. Näistä asioista ei kukaan muu jaksa välittää paitsi minä ja murhaavista katseista, tylsistyneistä huokauksista ja koomaisista ilmeistä huolimatta jaksan jauhaa samasta pikkumurheesta. Mutta kai meissä kaikissa on huonoja puolia, onhan? 

X

Mr. X. Häntä ei ole löytynyt vielä, toivottavasti vielä jonain päivänä hän kävelee vastaan! 

Ystävät, Yllärit

Perheen rinnalla kuuluvat ystäväni tärkeimpiin asioihin elämässäni. Minulla on aivan ihania, erilaisia kavereita jotka uskaltavat olla täysin sellaisia kuin ovat ja hyväksyvät minut omana itsenäni, virheineni kaikkineni. He saavat minut tuntemaan itseni tärkeäksi juuri sellaisena kuin olen ja kiitos heidän uskallan olla oma itseni. Heidän kanssaan saan kokea upeita hetkiä ja he jaksavat kuunnella kun minulla on sydänsuruja. Onko kenellekään koskaan käynyt niin että kaiken hauskuuden keskellä sitä huomaa pysähtyvänsä, katsovansa ympärilleen. Sitä näkee ystäviensä hymyt, ja muistaa miten onnekas sitä onkaan? Minulle on. 

Ystävien mukana tulevat myös yllätykset joita rakastan! Ystävien kanssa on koettu ennalta suunnittelemattomia asioita ja olemme yllättäneet toisemme tavalla jos toisella. Miten sitä eläisi ilman näitä ihania ihmisiä? 

Z

Å

Äiti

Äiti tarkoittaa lämpöä, pusuja ja haleja. Me ollaan äidin kanssa molemmat ihan hirveitä halimaan ja mulla on sellainen yleinen halipula-tila päällä melkein koko ajan. Äiti on se ihminen jonka kanssa fiilistellään joulua, syödään suklaata ja halataan kun molemmilla on hirmunen halipula. 

Ö

Ja mappi-Ö. Voi apua kun mä olen monimutkainen, hirmusen pitkä teksti tuli ja en saanut kun ihan perusjutut itsestäni vuodatettua :) Noh, näitä mietteitä on toivottavasti tulevaisuudessa kiva lukea!

Kuvat © omia/weheartit.com

Just another rainy day..

Ylläri että kun mulla on vapaapäivä niin tuollahan sataa kuin esterin perseestä.. Hyväasti rantasuunnitelmat ja auringonpalvonta ja tervetuloa jääkaappi!

Ei mutta jos ihan totta puhutaan on kesäsateissakin oma viehätyksensä. Varsinkin pitkän kuuman jakson jälkeen kun ne ensimmäiset pisarat putoaa maahan ja ahdistavan tunkkainen ilma muuttuu taas hengitttäväksi. Ja voihan sade olla tosi kaunistakin vaikka yleensä en siitä tykkää koska yhdistän sateen heti syksyyn ja kylmyyteen.

Nytkin ulkona voisi juoksennella paljsavarpain ja nauttia pisaroista jotka piikuhiljaa kastelevat vaatteet läpimäriksi. Pienenä tykkäsin kesällä mennä takapihalle makamaan "ottamaan sadetta" ja sateenjälkeinen tuoksu vain on jotain aivan ihanaa! Ja kaipa se kesä kuivaa minkä kastelee?

Lisäksi musta tuntuu että jos sadetta ei ikinä olisi, ei sitä aurinkoakaan arvostaisi samalla tavalla? Itse ainakin rakastun aurinkoon aina yhä uudestaan sateen jälkeen. Sade kastelee kaiken ja pitää eläväisenä kun taas aurinko kuivattaa ja lämmittää. Nytkin istuskelen ikkunan ääressä ja odottelen että aurinko pilkistäisi tuolta jostain pilvenreunan takaa!

Tai sitten voin noudattaa kuvan neuvoa ja lopettaa auringon perään haikailun ja mennä leipomaan mutakakkuja?

Ekan työpäivän iloja!

Huhejjaa! Nyt ompi ensimmäinen typäivä takana ja vieläkin on sellainen fiilis että olen löytänyt ihan oikean  työpaikan! Työporukka on ihan super ja työ vaikuttaa ainakin näillä näkymin mukavalta vaikkakin ehkä väkimäärän kasvaessa vähän kiireiseltä.

Tänään ei tosin kiire päässyt iskemään vaan saatiin ihan rennosti harjoitella kaikkia hommia! Ja täytyy sanoa että vaikka aamulla tuskailinkin taukojen turhuutta ja niiden pitämisen typeryyttä totesin tänään että voihan ne tauot itse asiassa olla ihan hauskoja kun voi pitää taukoa kaverin kanssa samaan aikaan! Siinä takapihalla auringossa istuessa oli oikeastaan tosi mukavaa!

Totesin myös että parin kuukauden päästä näytän sitten ihan pallolta jolla on kaksi jalkaa! Koko kesän kun pistelen poskeeni rasvakeittimessä tehtyjä ruokia ja mässytän herkku-majoneesejä niin eiköhän niitä kurveja rupea löytymään ihan vääristäkin paikoista!

Nojoo, muistin muuten myös tänään miks en voi ikinä aloittaa mitään uusia harrastuksia ja miksi roikun kaikissa vanhoissa työpaikoissa kuin takiainen. Mä haluan olla paras. Mä en tykkää olla huono. Haluan näyttää että kelpaan, enkä todellakaan tykkää tehdä virheitä. Ja tää ei aina mee yhteen sen tosiasian kanssa että kun aloitan uudessa työpaikassa, en todellakaan osaa mitään! Mitennii kilpailuhenkinen..??

Kattokaa muuten miten hieno henkilökortti mulla nyt on:

Nyt mä oon sit ihan oikeesti puuhatäti! Oiku oon jo kaivannu sitä titteliä! (Sanoo tyttö joka kaks vuotta takaperin kiros kaikki jotka erehtykään sanomaan mua tädiks!) 

Hyvä minä! :)

Eka työpäivä = IIIIKS!

Eilen ei vielä oikeastaan jännittänyt yhtään mutta nyt rupeaa jo huomaamaan pientä nervositeettia, ihan siinäkin että olen sählempi kuin yleensä.

Tossa just äsken olin laittamassa tukkaani, taioin siihen aivan upean (lue: hirveän!) ranskalaisen letin, tai ainakin wannabe-sellaisen ja päätin sitten vielä kiinnitellä sitä hiuslakalla. Hetken siinä sprayailtuani rupesin sitten miettimään että miksihän tämä tukka ei tunnu edes vähäsen tahmealta, olenhan minä tähän jo aika paljon hiuslakkaa suihkuttanut?

Selityskin löytyi: Olin huomaamattani siuhkutellut dödöä tukkaani, autuaan onnellisena!

Noh, tuoksuupahan ainakin hyvälle koko päivän! Hyvä minä!

My new house!

Ou jeejee! Nyt rupeaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä että täältä soluasunnosta pääsee ehkä joskus poiskin! Eilen käytiin siis isin kanssa katsomassa mun uutta asuntoa joka oli vielä TODELLA keskeneräinen ja näytti ihan vessan kokoselta mutta kaipa se siitä sitten muuttuu ihan sopivaksi..? Ehkä?

Parveke ja ilta-aurinko!  ♥

Kaikki näytti muuten ihan hyvältä paitsi että tajuttiin että seinien värit on valinnut joku värisokea ihminen. Siis kuka keksii yhdistellä kermanvalkoista ja harmaata seinissä?? Vähemmästäkin tulee oksennusvibat... Ikäväkseni huomasin sen vasta eilen (hyvin on taas paperit tullut luettua..) ja niitä ei ehkä enää saa vaihdettua firman kautta. Meinas tulla pieni itkupotkuraivari ja totesin isälle että mä meen vaikka flirttailemaan niille maalaripojille että ne maalaa mun seinät ihan klassisen valkoisiksi! Tai sit murtaudun sinne salaa yöllä ja maalaan ne seinät itse (se on kiva sitten aamulla huomata että, hups, taisin maalata väärän asunnon seinät!

Hyviä puolia joita en edes ollu aikaisemmin ajatellu oli se tosiasia että toi parveke on kääntynyt ilta-aurinkoon ja asunto ihan kylpee valossa kun se on niin korkealla! Rakkautta! Muutenkin suunnitelmissa on joku kivan kevyt ja valoisa sisustus, tosin en ole vielä valinnut valkoiselle kaveriksi väriä. Mietintämyssyssä on mm. beigeä, vaaleanpunaista, keväänvihreää ja laguuninsinistä.. Argh! Äiti, jos vaan ostetaan neljä asuntoa että saan toteuttaa itseäni?

Haluan, haluan, haluan! (Ai mitennii ärsyttävä ja vaativa lapsi?!?) 

Aurinko! ♥

Aurinko, Aurinko, Aurinko! ♥ Tänäään on harrastettu pahimman luokan auringonpalvontaa isin siskon (oisko se niinku mun täti, ehkä..??) ja hänen miehensä pihalla. Oon makaillu aurinkotuolissa ja nauttinut täysin siemauksin tosta porottavan kuumasta pallosta tuolla taivaalla! Harmitti toki vähän ettei välissä päässyt uimaan kun jalassa on vieläkin noi tikit, täytyy sitä nyt edes vähän yrittää noita lääkäreitä totella kun jo toissapäivänä tuli rikottua ohjeita. Totesin myös että mulla on sitten viikon päästä tossa jalassa ihana albiino-kohta kun saan ton laastarin tosta pois. 

Mä rakastan noita laastareita ja niistä aiheutuvia rusketusrajoja... 

Lisäksi pääsen tänään ekaa kertaa kattomaan uutta kämppääni sisältä ja innostus on suuri! Mähän tosiaan muutan ihan huisin kauas, toisin sanoen tohon korttelin päähän ja olen näin ollen innolla seurannut miten toi talo tohon ilmestyy pikkuhiljaa ja haluaisin jo päästä sisällekin kattomaan! 

Äitikin jo soitteli ja muistutti että puolivalmiinahan se kämppä varmaan näyttää ihan vessan kokoselta ja saan sitten olla ahdistunut seuraavat kolme kuukautta etten mahdu sinne! 

Tänään huomasin taas kauhukseni että mun elämä ois ilman kalenteria ihan mahdotonta sotkua. Mullahan on banaanikärpäsen muisti eli joudun aina kirjaamaan jokaikisen menon tohon kalenteriin ja se onkin mun elämä! Kännykkä katoaa, ihan sama. Kotiavaimet katoaa, ihan sama. Tietsikka häviää, jaha, entäs sitten? Kalenteri kadoksissa, voi auta armias! 

Kalenterit on kyllä maailmanpelastus vaikka mun aivokapasiteetilla tuleekin välillä tehtyä upeita mokia. Kaverit kysyy että "nähäänkö kolmelta??" ja mä vastaan ilosesti "joo!" ja kirjaan tapaamisen kello 13.00 kohdalle. Aina. Kaverit on onneksi oppinut ton jo ja osaa muistuttaa mua! 

I love my job!

Oujee!

Eilen oli ehkä täydellisin päivä pitkään aikaan; kuumuutta, lieskoja, saunaa, team jämät ja uimista! Mitä siitä että tohtori setä määräs että saunaan ja veteen ei oo menemistä pariin viikkoon kun kävin poistattamassa luomen jossa on joku kuolemantauti.

Eilen siis oli meidän yhteiskoulutuspäivä Wasalandiassa (mä vaan en pääse noista huvipuistoista eroon!) ja ihan jääätävästä helteestä huolimatta meillä oli kaikkea kivaa ohjelmaa joista lempparein oli paloharjoitus kun saatiin peitteellä sammuttaa "oikeeta" rasvapaloa. Voin sanoa että pikkasen ehkä oli kuuma kun aurinko porottaa taivaalla ja peitteen takana riehuu metriset liekit.

Lotta ja retardijalka! 

Illalla oli sitten vuorossa yhteisbileet rannalla jonne itsekin kiiruhdin todella aikaansaamattoman päivän päätteeksi. Nukkuminenhan on ihan sama asia kun siivoaminen ja pyykkääminen? Paikka oli aivan ihana, varsinkin kun aurinko nätisti laskeutui ihan siihen meidän viereen mutta muistin myös eilen yhden syyn vähän olla tykkäämättä kesästä. Auta armias sen hyttysmäärän kanssa joka tuolla Top Campingillä asui! Niitä verenimijöitä parveili pilmin pimein ja meinasin oikeasti että mulle tulee joku paskahalvaus niiden kanssa. Ei näin. Linttasin varmaan kaksmiljoonaaviiskytäykstoista verenimijää ja silti niitä vaan tulvi jostain lisää. Mun puolesta sais koko laji kuolla sukupuuttoon prkl!

No, olihan siellä toisaalta tosi hauskaakin, meidän esimies oli järkännyt kivoja tutustumisleikkejä meille joita sitten suoritettiin Jämä-tiimin voimin. Tiedättekö kun joskus liikunnassa on ollut joukkuevalintaa ja siinä rivillä seisoo sitten vikana toivoen että joku suostuu ottamaan mukaan?? No, eilen oli sitten ihka eka sellanenkin kokemus, numeroilla meidät jaettiin mutta meidät vaan pyydettiin viivalta vikana, eli meistä tuli "Team Jämät".

Rikoin ton pussin, mut enpä läikyttäny! 

Jämät vei kuitenkin koko kisan ihan täsyin, pussihyppelystä pingispallon pujotuskisaan ja ens kerralla kaikki haluaa sitten olla jämiä. Yöllä oli sitten vielä vuorossa saunomista ja uimista ja lääkärin käskyistä huolimatta päätin osallistua molempiin! Että sitten kun toi mun jalka joudutaan amputoimaan voin syyttää vaan itseäni ja joku ihana saa tulla sanomaan "I told you so". Nojoo, eipähän oo enää jalassa sitä kuolemantauti-näppyä!

Rannalta todella edustavassa kunnossa vielä Fontanaan parille ja voilá! Ilta on aika täydellinen! 

Kaninruokaa ja jätskiä!

Nyt on sitten kavereiden yllppäreitä juhlittu (näkyi tänään jääätävinä silmäpusseina vaikka en edes baariin asti lähtenyt!). Mä vaan rakastan kaikkia juhlia kun saa pukeutua nätisti ja kaikki on niin iloisia. Niin myös eilen! Ruoka oli hyvää, ilma oli hyv', seura oli hyvää ja päivä oli kaikin puolin täydellinen! 

Tänään käytiin sitten perheen kanssa syömässä La Famigliassa (=nam!) ja mietin just että jos 5-vuotiaalle Lotalle ois joskus joku sanonut että tilaat vielä isona salaattia ravintolassa olisin varmaan nauranut sen Suomen syvimpään maanrakoon! 

Mutta niin se maku vaan muuttuu. Pienenä en tykännyt salaatista, mä vihasin kaikkea vihreetä ja terveellistä. Kaikkea muuta oon kyllä sitten syönyt äyriäisistä muurahaisiin mutta se salaatti jäi aina, siis AINA siihen lautasen reunalle. Mun silmissä salaatti oli oikeastaan se koriste joka on laitettu siihen lautaselle ranskalaisten ja hampurilaisen viereen. Ei siihen ainakaan koskea kuulunut. 

Ja kuinkas siinä kävikään. Tänään (kuten monena muunakin päivänä) istuin herkku-ceasar salaatti edessäni ja mussutin kaninruokaa enemmän kuin onnellisena. Onneksi äiti ei ikinä muistuta mistään asioista joita olen laukonut pienenä... Kiva joo! 

Lisäksi käytiin tänään äidin kanssa dimppa-dimppa-autolla (aka. Jäätelöauto!). Onko mitään kesäsempää kuin jäätelöauton musiikki joka oikein kutsuu ulos aurinkoon valitsemaan jätskiä. Ja parasta tässä oli että siellä oli melkein kaikki mun lempparijätskitkin vielä! Smackit, sanwichit, taikurimixit, kaikki löytyy nyt meidän pakastimesta! 

Mehän siis siskon kanssa asuttiin kesät mummolassa kun oltiin pieniä ja käytiin joka ikinen viikko jätskiautolla ostamassa ainakin neljä pakettia jäätelöä (mä en voi ymmärtää miten musta ei oo tullut 100 kilosta ihrapalloa...) ja sitten niitä jätskejä vedettiin kaksin käsin aamusta iltaan. Eipä siis ihme että tossa jätskiautolla tuli ihan nostalginen fiilis kun mun eteen ladottiin pakettia paketin perään!