Mä rakastan noita laastareita ja niistä aiheutuvia rusketusrajoja... |
Lisäksi pääsen tänään ekaa kertaa kattomaan uutta kämppääni sisältä ja innostus on suuri! Mähän tosiaan muutan ihan huisin kauas, toisin sanoen tohon korttelin päähän ja olen näin ollen innolla seurannut miten toi talo tohon ilmestyy pikkuhiljaa ja haluaisin jo päästä sisällekin kattomaan!
Äitikin jo soitteli ja muistutti että puolivalmiinahan se kämppä varmaan näyttää ihan vessan kokoselta ja saan sitten olla ahdistunut seuraavat kolme kuukautta etten mahdu sinne!
Tänään huomasin taas kauhukseni että mun elämä ois ilman kalenteria ihan mahdotonta sotkua. Mullahan on banaanikärpäsen muisti eli joudun aina kirjaamaan jokaikisen menon tohon kalenteriin ja se onkin mun elämä! Kännykkä katoaa, ihan sama. Kotiavaimet katoaa, ihan sama. Tietsikka häviää, jaha, entäs sitten? Kalenteri kadoksissa, voi auta armias!
Kalenterit on kyllä maailmanpelastus vaikka mun aivokapasiteetilla tuleekin välillä tehtyä upeita mokia. Kaverit kysyy että "nähäänkö kolmelta??" ja mä vastaan ilosesti "joo!" ja kirjaan tapaamisen kello 13.00 kohdalle. Aina. Kaverit on onneksi oppinut ton jo ja osaa muistuttaa mua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti