8 km

Musta on kolmen viime päivän aikana kuoritunu oikea atleetti! Tai ainakin jotain sinnepäin.. Lauantaina oltiin kavereiden kanssa hohtokeilaamassa ja pelasin ehkä elämäni upeimman pelin! Sain n. 133 pistettä nimimerkillä "Tissejä löytyy kaksi" pelatessani "Homo-Petteriä ja "Kehari Elsaa" vastaan (jotta kukaan ei saisi vääristynyttä kuva keilaustaidoistani voidaan toki todeta että muiden kierrosten pistesaalis jäi huomattavasti pienemmäksi vaikka keilahallin pääsiäisyllätyksen upealla täyskaadolla kerran sainkin). Ja kuten sanotaan on rakkaalla lapsella monta nimeä joten jokaisen pelaajan nimi vaihtui ainakin pari kertaa pelin aikana, saatiin tiskin takana seisovalta hepulta vähän huvittuneita silmäyksiä kun nimet tulostaululla vaihtui tiuhempaan tahtiin kuin peli eteni. Noh, tyylinsä kullakin eikös? Lemppareita nimistä olivat mm. "Tuksu", "Kalinainen" sekä "Lansman", joo hulluil on halvat huvit, idiooteil ilmaset vai miten se meni?

Keilahallin pimeydestä siirryttiin sitten Helsingin Operatalon puiston ruohikolle nauttimaan ihanasta auringosta keksipakettien ja sipsien kanssa. Pelikortit oli tietysti otettu mukaan jotta päästiin pelaamaan vähän vesiputousta vaikka itse en kuskina voinutkaan osallistua muuta kuin persikkajääteen voimin. Meillä oli puistossa niin tajuttoman hauskaa että meinattiin ihan unohtaa lähteä kaverin synttäreille (hyvä me!) eikä siis ehditty edes kauppaan hakemaan vaahtokarkkeja grillattavaksi (meinasin heittäytyä tielle vollottamaan), noh olihan se ilta aika menestys vaahtokarkkien puuttumisesta huolimatta ja pikku-lotallakin oli kotiin lähtiessä oikein hyvä mieli (ootteko koskaan nähneet jätkää kukallisissa bikineissä? Sen jälkeen ei voi, ei vaan voi, olla huonolla tuulella!) Hyväntuulisuudestaniu saan kiittää maailman upeimpia tyyppejä joita näen aivan liian vähän nyt Vaasaan muutettuani, tällaisten päivien voimin jaksaa kuitenkin pitkälle! :)

Tänään taas oli toisella tapaa ihana päivä. Sain lekotella sängyssä ainakin kahteentoista, harvinaista herkkua minulle! En varmaan olisi noussut ylös ollenkaan jollei äiti olisi tullut tönimään meikäläistä pystyyn että päästään kävelemään Loviisan luontopolku. En tietenkään pistänyt yhtään vastaan kun ilmakin oli ehkä maailman upein! Hymy tosin meinasi pahasti hyytyä kun kuulin että luontopolku oli 8 km pitkä! Siis ihan tosi, ei mun kunto mikään ihan paska ole mutta mieletäni olen laiskempi kun maailman pahin sohvaperuna! Noh, ähisten ja puhisten sitä sitten lähdettiin matkaan mutta yllätyin itsekin kuinka nopeasti se 8 km kuitenkin meni. Vaikka eksyttiinkin ja kiivettiin yhdelle kalliolle ihan turhaan (note to self: älä ikinä, ikinä anna isän suunnistaa...), olin kuitenkin ihan ylpeä itsestäni kun päästiin takaisin autolle.

Kotimatkalla käytiin tosi söpössä ravintolassa syömässä naminami lohi-buffet. Lohta oli varmaan kaikissa mahdollisissa muodoissa, kylmäsavustettuna, graavattuna, uunilohena jne. ja mikäs se oli siinä terassilla herkkua popsiessa, ihan mahtava kesäfiilis! Ja kun kotimatkalla kerättiin kevään ekat valkovuokot oli mun päivä täydellisen onnellinen!

Täytyy muuten tänne blogiinkin hehkuttaa miten upean synttärikortin sain siskolleni väsättyä! Siis oikeasti! Mulla ei oo mitään artistisia lahjoja what so ever, eli oon ihan tosi tyytyväinen tohon lopputulokseen! Noista örminkölliäisitäkin tuli ihan söpöjä vaikka piirrustustaidot on sellainen nolla.

Etupuoli

Kääntöpuoli

Ihanan aurinkoista päivää kaikille!