Päädyin kuitenkin kuvaan jossa näytän just enkä melkein siltä kuin miltä näytin viime vuonna (kuka sekos tossa lauseessa nostaa käden ylös! Ai kaikki? No kiva homma).
Joo, moi, voisko ilme olla enää idiootimpi mutta tolta mä näytin pretty much joka ikinen päivä vuosi sitten. Lisäksi kuva on otettu messilässä tuntihevosten mestaruuskisoissa joka kuvastaa sen hetkistä elämää aika hyvin. Kenellä muulla talli on kuin toinen koti? Mulla ainakin. Musta tuntuu että asuin tallilla koko lukioajan ja siltä tais tuntua äidistäkin.
Ja kuinka paljon ihania muistoja siltä ajalta onkaan? Välillä tekisi mieli vain hypätä aikakoneeseen ja palata tuon huolettoman 18-vuotiaan elämään! Ei tarvinnut miettiä tai suunnitella mitään, ei tarvinnut olla erossa maailman parhaista ihmisistä missä tahansa olenkin eikä elämässäni ollut huolen häivää! Ei sillä, eihän tämä elämäni nytkään vaikeata ole mutta on siihen ilmestynyt uusia ongelmia kuten se tosiasia että puolet rakkaista asuu espoossa ja puolet vaasassa. Tuntuu siltä että haluaisi ratketa kahteen osaan joista toisen voisi asettaa asumaan etelä-suomeen ja toisen tänne vaasaan.
Toisaalta kun tota kuvaa katsoo huomaan etten ole muuttunut pätkän vertaa. Silmälasit on toki menneet kiertoon mutta hyppelehdin edelleen ympäriinsä sama typerä virne naamalla, näytän siltä että tukkani on variksenpesä ja pidän suuni supussa äärimmäisen harvoin. Nauran typerille jutuille, olen lapsellinen, raahaan tuota samaa laukkua ympäriinsä enkä vieläkään tiedä mitä elämältäni haluan. Eli eikai mulla kai ihan huonostikaan mene? Elämään on vaan tullut lisää ihania ihmisiä ja mulla on kaksmiljardia syytä olla onnellinen!
Eli tämä lapsi jatkaa elämää omassa pikkuisessa onnellisessa kuplassaan ja toteaa ettei ole kasvanut yhtään viime vuonna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti