keskiviikko 31. elokuuta 2011

Optimistin ajatuksia

Tiedättekö, mä oon ihan luonnostani optimisti. Ja joudun siksi pettymään melko usein kun huomaan että asiat ei ehkä ole ihan niin supereita ja ihania kun alunperin ajattelin. Mutta silloin kun jokin on ihan odotukset ylittävää tuntuu että tä yli-optimismi on oikein palkitsevaa!


Ei ole riemulla rajaa kun on päästään vajaa! Tänään meillä oli keltanokille tarkoitettu kaupunkikieros ja meidän piste oli postin ulkopuolella. Eikä riemuidiotismille tullut loppua kun tajuttiin H:n kanssa kavuta postilaatikoiden päälle istumaan. Onko hauskempaa keksitty?!?


Ja myöhemmin naurettiinkin sitten meidän fukseille mahat kippurassa fuksien suorittaessa "peppu-peppua-vasten" leikkiä! Toisin kuin minä ja H kaikki fuksit taipuivat ihan uskomattomiin akrobatiatemppuihin ja päivän suurin ilo oli kun meidän omat keltanokat repäisivät päivän parhaan suorituksen! Me ollaan selvästi koulutettu ne hyvin! Ai mitenniin yritän varastaa muiden kunnian, mun ansiostahan ne voitti.


maanantai 29. elokuuta 2011

Kannattaa olla nainen koska:


- Näytät hyvältä poikaystäväsi vaatteissa. Miehet näyttävät idiooteilta sinun vaatteissasi. 

- Et ole koskaan himoinnut sarjakuva- tai tietokonepelihahmoa

- Et näytä sammakolta tehosekoittimessa kun tanssit

- Voit halata ystäviäsi ilman että he miettivät oletko hinttari

- Tiedät totuuden siitä, onko koolla väliä

- Jos harrastat seksiä jonkun kanssa etkä soita hänelle seuraavana päivänä, et ole kusipää

- Sinun ei tarvitse kouraista jalkoväliäsi tasaisin väliajoin tarkistaaksesi onko sukukalleutesi vielä tallella

- Osaat pukeutua hyvin itse

- Sinulla on tekosyy olla totaalinen narttu ja hirviö ainakin kerran kuussa

- Pystyt juttelemaan vastakkaiselle sukupuolelle ilman että samalla kuvittelet heidät  alasti

- On hetkiä jolloin suklaa todella ratkaisee kaikki ongelmat! 


Elämän pieniä iloja on löytää tällaisia juttuja facebookkia selaillessa niin että juomasi roiskahtaa röhönaurujen saattelemana näytölle ja tiput hetken kuluttua tuolilta koska nauru ei vain ota loppuakseen. 

Tiedättekö tunteen kun nauru vain kuplii suusta ja kumpuaa jostain syvältä sisimmästä vaikka vitsi ei olisikaan niin hauska? Kun naurattaa ihan vain siksi että nauramisesta tulee hyvä olo ja iloinen mieli. Sellainen nauru joka kuplii mahasta parhaiden ystävien seurassa ja saa silmät vuotamaan onnenkyyneliä. Sellainen nauru on parasta! 


Tutor, tutor, tutor!

Huomenna, huomenna mun tutorintyö alkaa toden teolla. Tänään oli viimeinen koulutuspäivä ja nyt sitä pitäisi sitten olla täysioppinut tutori. Iiks! How scary is that??

Yritettiin siis tänään H:n kanssa hoitaa tunnollisesti tutori-hommia, eli checkailtiin tärkeitä päivämääriä ja laadittiin listoja kunnes uudet paidat ja kamera tuntuivat paljon hauskemmalta idealta! Jaaaa, tässä lopputulos, saatiin mun mielestä aika paljon aikaseksi!






Lisätkää tohon paitaan muuten liila haalari ni on aika bueno yhdistelmä! Ton paidan värin on ihan varmasti valinnut joku värisokea! :P

Vakuuttavaa mun mielestä!

torstai 25. elokuuta 2011

White, blue and beige


Tässä se nyt on! Mun uuden kämpän tyyli! 

Olen taas ollut tän sisustusjutun kanssa samanlainen tuuliviiri kun yleensä ja suunnitelmat on muuttunut kakstsiljardia kertaa. Lähtökohtaisesti kämppään piti tulla valkoista, keväänvihreää ja ehkä vähän beigeä. Hyvin kevyt ja vaalea sisustus siis kyseessä jossa olisi vähän romanttisia vaikutteita. 

Nythän tuo on vähän merihenkinen ja tummempi kuin alkuperäinen suunnitelma. Vaaleanvihreä tippui kokonaan pelistä pois ja tilalle tuli ruskean kaikki eri sävyt ja tummansininen. Vaikutteita varmasti tullut paljon Riviéra Maisonilta joilla on ehkä maailman ihanimmat kalusteet (tosin opiskelijakukkarolle sopimattomat) ja rustiikkiset sisustuselemntit! Ah, rakkaus! 

Myös tuleva syksy on varmasti jotenkin vaikuttanut siihen että keväänvihreä on vähän out ja kotoisat ruskeat sävyt ovat in! Keväällä pelkkä valo ja tila tuntui houkuttelevalta, nyt pitää olla pehmeätä ja lämpöistä. Äh, screw you vuodenajat, you're messing with my head! 


keskiviikko 24. elokuuta 2011

Massage + shopping

Vanhempien huoli on sitten hassu asia. Ennen eivät vanhempani ikinä suostuneet tuomaan tai hakemaan minua mistään, koska, "jos oikeasti haluat mennä jonnekin keksit kyllä julkisillakin tavan päästä sinne". Nykyään minun ei tarvitse kuin vihjaista että minua pitäisi hakea kotiin jostain kun isä jo kääntää avainta virtalukossa. 

Ja nyt, nyt äiti on varannut mulle puolentoistatunnin hieronnan, ihan vaan siksi että mulla on ollut niin kova kesä töissä. Nojoo, myönnettäköön, näytän just siltä että olisin jäänyt katujyrän alle mutta en silti ikimaailmassa olisi kuvitellut että siitä hyvästä pääsee hierottavaksi. Kannattaa näköjään näyttää kuolleelta ja vammautuneelta. Who knew?? 

No anyway, mä oon vihdoin löytänyt hyvän syyn nousta sängystä ennen kello kahdeksaa! Oli maailman rentouttavinta ja ihanaa vain makoilla siinä pöydällä kuin lahna ja tuntea miten kaikki jännitys pikkuhiljaa katosi kropasta. Olisin voinut vaikka vannoa että mun kroppa on ihan fine mutta hieronnan jälkeen tajusin että mun kroppa on ollut aika *elvetin jumissa. Eikä tietenkään hävettänyt yhtään kun hieroja ensialkuun kysyy missä on jännitystä ja totean että kaikki muut paikat on LOISTAVASSA kunnossa paitsi toi niska. Tottakai se sitten löysi vikaa jaloista, käsista, rintalihaksista jne. Tunnen toki oman kroppani! Not.......

Iltapäivä oli sitten pyhitetty ikeassa pyörimiseen. Tunsin itseni taas ihan lapseksi joka on heitetty karkkikauppaan pienessä sokerihumalassa ja löysin taas aivan liikaa tavaraa uuden kämpän kokoon nähden. Lisäksi vetäisin nassuuni ikean eeppisiä lihapullia ja eksyin kolme kertaa matkalla ulos (ei hävettänyt ei..).

Seriously, I so would! 

Kotimatkalla pyörähdettiin vielä Kodin Ykkösen kautta ja tietysti sieltä löytyi maailman söpöimmät verhot joiden kaveriksi piti metsästää sohvatyynyjä ja matto. Kauppa sulkee kahdeksalta niin eiköhän me kurvata äidin kanssa kassajonoon 19.59! Kassahenkilökunta rakastaa meitä! 

Ainiin, täytyyhän sen kohtalon vähän puuttua peliin ettei päivä mene liian täydelliseksi ja eiköhän kuume nouse illaksi, wihooo! 

tiistai 23. elokuuta 2011

Kiusausta

Miksi, oi miksi, käy aina niin, että kun kauppaan lähtee etsimään kenkiä, löytyy sieltä ainakin viisitoista neuletta, kahdet verhot, yksi lamppu, pipo, lapaset, kaksi nahkatakkia ja viisimiljoonaa muuta kivaa juttua jotka haluaisi? Eikä päivän päätteeksi olelöytänyt yhtiäkään kenkiä jotka haluaisi kotiuttaa??

Mikä siinä on että kun lähtee etsimään juuri jotain tiettyä tuotetta on maa nielaissut kaikki hyväksyttävät yksilöt? Miksi niitä täydellisiä yksilöitä ei löydy silloin kun niitä etsii?

Olen jo kaaauan sitten todennut että kauppoihin ei ikinä pitäisi mennä hakemaan jotain tiettyä tuotetta koska, well hey, then you'll never find it! Shoppailu jonka tuloksena pitäisi löytää jokin tietty tuote on tuhoon tuomittua, turhauttavaa ja aiheuttaa vain päänsärkyä. So don't do it!

Tänään löytyi tosin yksi asia jota olen etsinyt kissojen ja koirien kanssa koko kuukauden, täydelliset verhot! Ja tänään, kun en edes etsinyt, ne hyppäsivät eteeni! (yllämainittu teoria, proven). I rest my case. Miten vaikeaa voi oikeasti olla löytää ihan perus, beiget verhot, jotka on vähän läpikuultavat. Erittäin vaikeaa.

Toinen asia joka muuten on tosi vaikeaa on kampaajalla käynti. En ikinä osaa selittää mitä haluan joten puoli tuntia höpötettyäni ja käsillä viuhdottuani kampaaja yleensä käy hommiin isolta kysymysmerkiltä näyttäen ja lopputulos harvoin muistuttaa edes etäisesti sisäistä visiotani. Niinpä keksin tänään täydellisen ratkaisun ja raahasin kampaajalle kuvan jonka lätkäisin peilin peitteeksi siinä vaiheessa kun ajatuksiani kysyttiin. Odottelen edelleen Nobel-palkintoani.



sunnuntai 21. elokuuta 2011

5 vuotiaat vanhemmat!

Ketä muuta hävettää käydä kaupassa molempien vanhempiensa kanssa nostaa käden ylös? Ai ei ketään muuta, mua ainakin.

Tänään piti mennä kauppaan, ihan perushomma, kaikki käy kaupassa muutaman kerran viikossa eikä siinä ole mitään ihmeellistä. No, ensin lähdetään sitten äidin kanssa hakemaan isää töistä että päästään sitten koko perheen voimin kauppaan ostamaan ruokaa. Isäkös saa tästä paskahalvauksen kun hänen majesteettinsa luuli pääsevänsä suoraan töistä kotiin jonka seurauksena äitikin ahdistuu niin että tämä päättää käydä kaupassa ostamassa itselleen kolme litraa jäätelöä. Isäkin kieltäytyy miettimästä mitään ruokaa tulevalle viikolle ja ilmoittaa ostavansa itselleen ainakin neljä litraa jäätelöä. Tähän päälle vanhemmat vielä kysyvät montako litraa jäätelöä minä haluan, ärsyyntyneenä töräytän kymmenen litraa. Niinpä koko perhe suunnistaa k-markettiin ostamaan 17 litraa jäätelöä. Huoh.



No, kun päästään kaupaan kaikki ovat hivenen leppyneet ja isä päättää ”kiukustaan” huolimatta käydä alkossa hakemassa pari pulloa punaviiniä kun sitä ei kotona enää ole. Äiti toteaa että siihen tuhrautuu puoli ikuisuutta joten hän menee Lotan kanssa valitsemaan irtokarkkeja. Koska ton lähikaupan valikoima ei ole hääppöinen käy homma nopeasti ja äiti toteaa että kai sitä ruokaakin voisi ostaa. Koska tyypillä ei ole mitään omia ideoita hän päättää että tehdään jauhelihakastiketta koska isä tykkää siitä ja mä oon nyt syömässä sitä isän kanss. Ok. Heitetään pari pakettia jauhelihaa kärryyn ja jatketaan leipäosastolle. Äiti nappaa kärryyn valitsemansa sämpyläpussin ja jatkaa kalatiskin ohi jäätelöosastoa kohti.

Tässä vaiheessa isä ilmestyy kauppaan ja huomaa siikafileet kalatiskissä. Innostuneena hän kyselee äidiltä eikö tehtäisi kalaa tänään kun on vastapyydettyä kalaa ja kaikkea. Äiti myöntyy ajatukseen ja isä pyytää tiskin takana seisovaa naista laittamaan meille mukaan kolme filettä. Tässä vaiheessa äiti rupeaa supattamaan minulle kuinka innostunut isä aina on kaupassa vaikka sitä aina ärsyttää sinne lähteä. ”Kohta se varmaan keksii tuolta jotain muuta mitä se haluaa” ja eiköhän isä samassa osoita valkosipulissa marinoituja katkarapuja ja kysy otettaisiinko niitäkin? Äiti purskahtaa nauruun ja myönnettäköön että minullakin on naurussa pidättelemistä. Päätetään kuitenkin ostaa myös ne katkaravut ja päästään jatkamaan matkaa. Isä kiittelee kalatätiä ja äiti naureskelee miten ”pönäkältä” isä näyttää, ei puutu enää kuin mr. Bean moovi!



Lopulta päästään jatkamaan matkaa kun isä tajuaa ettei meillä ole mitään kalan lisukkeeksi ja joudutaan pian palaamaan vihannesosastolle. Isä leikkii kurkuilla, äiti valittaa ettei kaupasta löydy bruno-mandariineja ja isän mielestä äidin valitsemat tomaatit eivät ole hyviä. Päätän hakea itselleni limupullon ja palatessani isä ja äiti kinaavat siitä otetaanko vaaleaa vai mustaa leipää, isä kun ei voi ostaa kahta pussia leipää yhdellä kertaa. Äiti tulee mutisemaan jotain isän ainoasta pihistelykohteesta, nimittäin leivästä ja hihitellen päästään vihdoin jatkamaan matkaa.

Lopulta päästään vihdoin jäätelöosastolle ja ostetaan kaiken kaikkiaan kuusi litraa jäätelöä koska äiti ja isä eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä ostetaanko toffeeta vai kinuskia (jotka mun mielestä on ihan sama asia!) vaiko uuniomenajäätelöä (yök!). Pian kaikilla on kaksi omaa pakettia kun vihdoin päästään kassajonoon. Kassajonossa isä ilmeilee minulle aina kun äiti katsoo pois ja näyttää oikein tyytyväiseltä itseensä. Ei elämä! Lopulta päästään kotimatkalle, takakontissa kaikkea muuta kuin 17 litraa jäätelöä.

Tuntuuko kenestäkään muusta että omat vanhemmat on jotain 5-vuotiaita jotka kiusaa toisiaa koko ajan, ilveilee toisen selän takana ja nauraa höröttävät kun toinen lankeaa huijauksiin?? Musta ainakin tuntuu, ja mikä on vielä oudompaa on se että noi näyttää vielä tykkäävän tosta kinastelusta ja toisen ärsyttämisestä! Eipähän kauppareissut ainakaan käy tylsiksi...

Pakkohan tähän on uskoa :)

tiistai 16. elokuuta 2011

To be a tutor?


Sitä sanotaan että vahingonilo on paras ilo ja tällä viikolla sitä voisi melkein uskoa että tuo pitääpi paikkansa. Olen nimittäin julmana isosiskona naureskellut räkä roiskuen pikkusiskolleni jolla alkoi koulu tällä viikolla. En tiedä onko mitään parempaa kuin se viimeinen nallekarkki kun siskolta loppui omat jo? Tai se tunne kun saa käydä näyttämässä kieltä eteisessä ja kömpiä takaisin nukkumaan toisen joutuessa lähtemään ulos talvipakkaseen reppu selässä?

Tänään kuitenkin totuus iski vasten kasvoja ja tajusin että hei, alkaahan minullakin koulu ihan pian. Kahden viikon päästä tarkemmin sanottuna. Eikä siinä vielä kaikki. Sen lisäksi että minun pitäisi selvittää itselleni tuhat asiaa, korjata opintosuunnitelma, kysellä viimevuotisten kurssien perään ja hoitaa kolmekymmentäykstoista muuta asiaa minun pitäisi vielä opastaa meidän uusia keltanokkiakin!

Älkää ymmärtäkö väärin, olen odottanut, intoillut ja jännittänyt tätä koko vuoden mutta tajusin vasta tänään että tutorihommaan liittyy vähän (lue: itse asiassa aika paljon) työtäkin. Häppeninkiä pitäisi suunnitella, minun pitäisi osata selittää uusille oppilaille asioita joista en itsekään ymmärrä hölkäsen pöläystä ja lisäksi olla hoitaa vielä omatkin asiat. Organisaation maailmanmestarina voin vaan sanoa että katotaan ku onnistuu!

Ja silti vaikka tuo tehtävä kuinka epäilyttää olen silti mahdottoman onnellinen siitä että juuri minut valittiin tutoriksi. Pääsen kokemaan kaikki ensimmäisen vuoden ilot ja surut uudestaan, saan osallistua maailman hauskimpiin keltanokka-juhliin ja saan itse olla mukana järjestämässä kaikkea hauskaa puuhaa! Voiko kivempaa työtä toivoa? Ja lisäksi saan tehdä kaikki nämä asiat ihanimman tutorparin kanssa ikinä! 

© HA (inspiraatio saatu nokian mainoksesta) 

maanantai 15. elokuuta 2011

Thank you and goodbye!

Eilen tuli vietettyä hauskat mutta omalla tavallaan vähän haikeat päätösbileet työporukan kanssa. Iltaan kuului tanssimista, piraattilaivassa leikkimistä, karusellissa pyörimistä, kuplivaa naurua, iloisia ilmeitä ja kilokaupalla haleja! Lisäksi ohjelmaan tietysti kuului perinteinen puheiden pitäminen sekä vuoden työntekijöiden palkitseminen!



Meidän esimies oli tosin päättänyt "palkita" jokaisen työntekijänsä sopivaksi kokemallaan tittelillä ja niinpä meiltä löytyi vuoden sixpäkki, varma nakki, dominoiva kanaemo, työmotivaatio jne jne. Kun titteli osui omalle kohdalle ei ollut kyllä epäilystäkään etteikö titteli sopisi minulle kuin nenä päähän. Muiden naurutyrskähdyksistäkin päätelleen porukka oli ihan samaa mieltä että minulle kuuluu kunniamaininta "kauden ilmalento!". Ja toki diplomissa oli vaaleanpunaisen golfkärryn kuva! (ei sitä tosin tänä kesänä olla mitään opittu kun koko yö kaahailtiin niillä kärryillä puistoa ympäri..).



Syytän kyllä vähän meidän esimiestä siitä että lensin sitten vielä matkalla baariin komeasti pyörän selästä. Vuoden ilmalento vol 2. on siis nyt suoritettu ja sekin tapahtui ihan vaan koska mut jinxattiin sillä tittelillä. Mä olen tästä asiasta aivan vakuuttunut.

Eilispäiväisien huippubileiden lisäksi tältä kesältä on jäänyt käteen komeat palohaavat, upeat ihmiset jotka toivon voivani pitää elämässäni myös tulevaisuudessa, hauskat muistot sekä kaiken kaikkiaan super kokemus! En vaihtaisi kesästä päivääkään pois vaikka töissä olemmekin kironneet rasvakeittimet, NRJ:n hittilistan ja asiakkaat alimpaan helvettiin. Juuri ne asiat ja ihanat ihmiset teki tästä kesästä ikimuistoisen ja toki meidän piti vähän muokata noita meidän työohjeita sen mukaisiksi että ne kuvaavat todellisuutta:

Tälle ei varmaan osaa nauraa kukaan muu kuin minä ja muut ravintola-tiimiläiset mutta elämä on! :)

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Rapujuhlat!


Yksi asia joka vain KUULUU kesään ja jota ilman kesä ei ole täydellinen on vuosittaiset rapujuhlat! Yleensä vietetty ihan meikäläisen synttäreiden tiimoilla muistuttamassa niistä vanhoista hyvistä ajoista kun me vielä perheen kanssa vietettiin isot rapujuhlat kesämökillä äidin ja isin pikku prinsessan kunniaksi! Huomatkaa miten jo olen omaksunut tämän fossiilin roolin ja puhun ”vanhoista hyvistä ajoista”. Pienten aploodejen paikka mun mielestä.


Eilen meille tosiaan tuli tuttavaperhe kylään mutta ennen sitä meidän kreisi-bailaaja kissa oli jo löytänyt sen paikan minne tulee päätyä. Nukkumaan pöydän alle that is! Voiko fiksumpaa kattia olla? (vai tyhmempää? Tiedä häntä..)



Noh, iltahan meni kuten voi odottaa, vedin rapuja mahan täydeltä niin että siinä vaiheessa kun olisi pitänyt siirtyä pääruokaan oli tämä tyttö jo ihan ähkyssä. Fiksumpi olisi ehkä jättänyt syömättä mutta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja niinpä sitä tuli ahdattua kupuun vielä pääruokakin. Ja kun siihen vielä lisätään pari saunamakkaraa, vohveleita, täytekakkua ja juustotarjoilut niin voidaan todeta että ne kuusi kiloa jotka on kesän aikana lähtenyt ovat tehneet comebackin! Amen.



Muuten saunailu oli kyllä aika bueno idea koska liittyihän siihen myös uiminen, joka tällä kertaa oli minunkin osaltani aivan vapaaehtoista! Kukaan ei kantanut veteen vaatteet päällä tai kaatanut ämpärillä vettä niskaan! Hieno täysikuu kun vielä valaisi veden niin ávot! Enkä toki pelännyt pimeää vettä.... eeennn myönnä!


Eilen sain muuten myös kokea räkänaurut kun isä imuroi kattoa. Meidän pikkuser rapujuhlat levähti miljoonahengenbileiks siinä vaiheessa kun joku järjen jättiläinen (lue: äiti) jätti ikkunan auki ja valot päälle. No meillehän oli tietysti saunaillan aikana lentänyt sisään ainakin kaksmiljardia örminkölliäistä jotka iloisesti hengas meidän olohuoneen katossa. Ei oo kyllä niilläkään ihan kaikki muumit laaksossa.  

Sitä kuuluisaa sisar-rakkautta! 

lauantai 13. elokuuta 2011

Synttärilapsi, eiku aikuinenhan se jo on!

Kuinka ihanaa on palata kotiin äidin ja isin kainaloon pitkän ja työntäyteisen kesän päätteeksi? Ja kuinka paljon parempaa on viettää vielä samana päivänä omia synttäreitä mummon ja ukin kera?

"Kaikki ottavat sinut jo vakavasti (paitsi kaverit). Aijaa? Miks musta vaan tuntuu että KUKAAN ei ota mua vakavasti?

Eilen siis vietettiin mun synttäreitä (viikon myöhässä tosin) vähintäänkin dramaattisen päivän päätteeksi. Äiti ja isä käveli ympäri asuntoa kynsiä pureskellen koska pikkusiskolla oli inssi. Noh, eihän se herneaivo edes tajua lähettää viestiä siinä vaiheessa kun inssi meni läpi vaan sen piti tietysti odottaa että pääsee pamahtamaan kotiovesta sisään "mulla on ajokortti!" sanojen saattelemana!

Hienointahan tässä on se että kaksi sekunttia myöhemmin kyseinen neiti ilmoittaa ettei IKINÄ enää aio ajaa autoa. Hyvä! Sittenhän se ajokortin hankkiminen oli ehdottoman fiksu veto! Aplodeja ja aaltoja mun mielestä tälle järjen riemunvoitolle. Ei sillä, kyllä mä saan sen vielä rattiin huijattua, odottakaa vaan!

Lisäksi sain taas todeta että meidän kissa on ehkä hemmoteilluin katti koko maan päällä. Siis kuinka monella kissalla on päivävarjo (jonka se tulee repimään kappaleiksi kun siinä on noita kivoja roikkuvia killuttimia, sanokaa mun sanoneen!).



Illan aikana todettiin myös että mulla on 60-vuotiaan mummelin maku. Isän mielestä nuoren ei kuulu tykätä teepannuista joissa on ruusunkuvia mutta mun mielestä noi mun synttärilahjat on ehkä suloisimmat ikinä. Ja vähän mummoklubin tilannetta tasoittamaan täytyy nyt vielä todeta että sain mä vähän nuorekkaamaankin synttärilahjan nimittäin maailman ihanimman guessin kellon! Olen ehkä ihan tajuttoman rakastunut mun uuteen helyyn. 




Kaiken kaikkiaan oli aivan ihana viettää vihdoin synttäreitä kunnolla, syödä kakkua niin että maha repeää ja avata lahjapaketteja! (mitenniin olen kuin kolmivuotias jouluaattona?!?). 

sunnuntai 7. elokuuta 2011

day 3: a photo that makes you happy

Hups! Multa on totaalisesti jäänyt yks mun lempparipäivistä pois. Näin käy kun löytyy liian monta ihanaa kuvaa ja niistä saa valita vaan yhden prkl!

Mutta tässä se nyt on:

day 6: a photo that makes you laugh

Saako tähän tosissaan valita vain yhden kuvan?? Olisin halunnut valita tähän ainakin kaksytviis kuvaa mutta pitkän pohdinnan jälkeen päädyin kuitenkin tähän kuvaan, koska tässä kuvassa kiteytyy kaikki mitä rakastan mun ihanissa, tailapäisissä ja höpsöissä kavereissa jotka saa mut nauramaan vaikka kuinka kiukuttais ja haluaisin leikkiä vihaista:



Tiedetään, tämä ei ole valokuva mutta totesin että musta tuntuu mun tyttöjen kanssa just tältä ja siksi ne on mulle niin rakkaita. Me kiusataan toisiamme, härnätään, meillä on ihan omat jutut joista revitään huumoria vaikka muut pyörittelis päitään, me ollaan nähty toistemme parhaat ja huonoimmat puolet ja silti sitä jaksetaan yhdessä mennä eteenpäin ja pidetään hauskaa!

Täällä Vaasassa ollessa olen tutustunut maailman ihanimpiin ihmisiin ja vieläkin ihmettelen miten sattuma heitti mut ekana koulupäivänä yhteen näin ihanien ihmisten kanssa. Meidän fab five on mulle maailman rakkain enkä enää tiedä mitä tekisin ilman näitä neljää ihanaa tyttöstä!

I love you. You idiots.