Synttärilapsi, eiku aikuinenhan se jo on!

Kuinka ihanaa on palata kotiin äidin ja isin kainaloon pitkän ja työntäyteisen kesän päätteeksi? Ja kuinka paljon parempaa on viettää vielä samana päivänä omia synttäreitä mummon ja ukin kera?

"Kaikki ottavat sinut jo vakavasti (paitsi kaverit). Aijaa? Miks musta vaan tuntuu että KUKAAN ei ota mua vakavasti?

Eilen siis vietettiin mun synttäreitä (viikon myöhässä tosin) vähintäänkin dramaattisen päivän päätteeksi. Äiti ja isä käveli ympäri asuntoa kynsiä pureskellen koska pikkusiskolla oli inssi. Noh, eihän se herneaivo edes tajua lähettää viestiä siinä vaiheessa kun inssi meni läpi vaan sen piti tietysti odottaa että pääsee pamahtamaan kotiovesta sisään "mulla on ajokortti!" sanojen saattelemana!

Hienointahan tässä on se että kaksi sekunttia myöhemmin kyseinen neiti ilmoittaa ettei IKINÄ enää aio ajaa autoa. Hyvä! Sittenhän se ajokortin hankkiminen oli ehdottoman fiksu veto! Aplodeja ja aaltoja mun mielestä tälle järjen riemunvoitolle. Ei sillä, kyllä mä saan sen vielä rattiin huijattua, odottakaa vaan!

Lisäksi sain taas todeta että meidän kissa on ehkä hemmoteilluin katti koko maan päällä. Siis kuinka monella kissalla on päivävarjo (jonka se tulee repimään kappaleiksi kun siinä on noita kivoja roikkuvia killuttimia, sanokaa mun sanoneen!).

Illan aikana todettiin myös että mulla on 60-vuotiaan mummelin maku. Isän mielestä nuoren ei kuulu tykätä teepannuista joissa on ruusunkuvia mutta mun mielestä noi mun synttärilahjat on ehkä suloisimmat ikinä. Ja vähän mummoklubin tilannetta tasoittamaan täytyy nyt vielä todeta että sain mä vähän nuorekkaamaankin synttärilahjan nimittäin maailman ihanimman guessin kellon! Olen ehkä ihan tajuttoman rakastunut mun uuteen helyyn. 

Kaiken kaikkiaan oli aivan ihana viettää vihdoin synttäreitä kunnolla, syödä kakkua niin että maha repeää ja avata lahjapaketteja! (mitenniin olen kuin kolmivuotias jouluaattona?!?).