Sitä sanotaan että vahingonilo on paras ilo ja tällä viikolla sitä voisi melkein uskoa että tuo pitääpi paikkansa. Olen nimittäin julmana isosiskona naureskellut räkä roiskuen pikkusiskolleni jolla alkoi koulu tällä viikolla. En tiedä onko mitään parempaa kuin se viimeinen nallekarkki kun siskolta loppui omat jo? Tai se tunne kun saa käydä näyttämässä kieltä eteisessä ja kömpiä takaisin nukkumaan toisen joutuessa lähtemään ulos talvipakkaseen reppu selässä?
Tänään kuitenkin totuus iski vasten kasvoja ja tajusin että hei, alkaahan minullakin koulu ihan pian. Kahden viikon päästä tarkemmin sanottuna. Eikä siinä vielä kaikki. Sen lisäksi että minun pitäisi selvittää itselleni tuhat asiaa, korjata opintosuunnitelma, kysellä viimevuotisten kurssien perään ja hoitaa kolmekymmentäykstoista muuta asiaa minun pitäisi vielä opastaa meidän uusia keltanokkiakin!
Älkää ymmärtäkö väärin, olen odottanut, intoillut ja jännittänyt tätä koko vuoden mutta tajusin vasta tänään että tutorihommaan liittyy vähän (lue: itse asiassa aika paljon) työtäkin. Häppeninkiä pitäisi suunnitella, minun pitäisi osata selittää uusille oppilaille asioita joista en itsekään ymmärrä hölkäsen pöläystä ja lisäksi olla hoitaa vielä omatkin asiat. Organisaation maailmanmestarina voin vaan sanoa että katotaan ku onnistuu!
Ja silti vaikka tuo tehtävä kuinka epäilyttää olen silti mahdottoman onnellinen siitä että juuri minut valittiin tutoriksi. Pääsen kokemaan kaikki ensimmäisen vuoden ilot ja surut uudestaan, saan osallistua maailman hauskimpiin keltanokka-juhliin ja saan itse olla mukana järjestämässä kaikkea hauskaa puuhaa! Voiko kivempaa työtä toivoa? Ja lisäksi saan tehdä kaikki nämä asiat ihanimman tutorparin kanssa ikinä! ♥
 |
| © HA (inspiraatio saatu nokian mainoksesta) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti