Miksi, oi miksi, käy aina niin, että kun kauppaan lähtee etsimään kenkiä, löytyy sieltä ainakin viisitoista neuletta, kahdet verhot, yksi lamppu, pipo, lapaset, kaksi nahkatakkia ja viisimiljoonaa muuta kivaa juttua jotka haluaisi? Eikä päivän päätteeksi olelöytänyt yhtiäkään kenkiä jotka haluaisi kotiuttaa??
Mikä siinä on että kun lähtee etsimään juuri jotain tiettyä tuotetta on maa nielaissut kaikki hyväksyttävät yksilöt? Miksi niitä täydellisiä yksilöitä ei löydy silloin kun niitä etsii?
Olen jo kaaauan sitten todennut että kauppoihin ei ikinä pitäisi mennä hakemaan jotain tiettyä tuotetta koska, well hey, then you'll never find it! Shoppailu jonka tuloksena pitäisi löytää jokin tietty tuote on tuhoon tuomittua, turhauttavaa ja aiheuttaa vain päänsärkyä. So don't do it!
Tänään löytyi tosin yksi asia jota olen etsinyt kissojen ja koirien kanssa koko kuukauden, täydelliset verhot! Ja tänään, kun en edes etsinyt, ne hyppäsivät eteeni! (yllämainittu teoria, proven). I rest my case. Miten vaikeaa voi oikeasti olla löytää ihan perus, beiget verhot, jotka on vähän läpikuultavat. Erittäin vaikeaa.
Toinen asia joka muuten on tosi vaikeaa on kampaajalla käynti. En ikinä osaa selittää mitä haluan joten puoli tuntia höpötettyäni ja käsillä viuhdottuani kampaaja yleensä käy hommiin isolta kysymysmerkiltä näyttäen ja lopputulos harvoin muistuttaa edes etäisesti sisäistä visiotani. Niinpä keksin tänään täydellisen ratkaisun ja raahasin kampaajalle kuvan jonka lätkäisin peilin peitteeksi siinä vaiheessa kun ajatuksiani kysyttiin. Odottelen edelleen Nobel-palkintoani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti