Takana on vähän erilainen viikonloppu. Pääsin auttamaan poikia muuttopuuhissa, vaikka (kröhm!) taisin kyllä olla enempi tiellä kuin avuksi, mutta ei kait siinä mitään, hauskaa oli! Pitkän perjantai-illan päätteeksi huomasin omaksi ilokseni että lauantaina oli itse asiassa yllättävän helppoa nousta sängystä ylös ja suunnistaa kohti kirjastoa. Oh yes, en tiedä mikä hetkellinen aivokasvain mulla oli mutta kello 11.00 löysin itseni kirjastosta tekemässä koulutyötä. Ja tämä tulee tytön suusta joka ei lukenut yhteenkään tenttiin viime vuonna. Uskokaa tai älkää.
Ja vielä hauskempaa oli palata poikien luokse pahimpaan darraluolaan ikinä, kun itse on aurinkoisemmalla tuulella kuin aikoihin! Ainiin, ja vaikka minulle kuinka naurettiin kun sanoin katsovani Peter Pania illalla löysin siinä kuuden aikoihin kuusi tosi kovaa jätkää telkkarin edestä, kapteeni koukkua katselemasta.
Rakastuin. Ja tiedättekö mitä?
I do believe in fairies, I do, I do!
I really do. Because otherwise, there would be no story.
Nyt sitä sitten istutaan ja lataillaan taas lisää soundtrackeja i-podille!
---
And how about today? Meillä oli Mimmin kanssa deitti maailman ihanimmassa ruokapaikassa, nimittäin Spiceksessa. Oikea pieni helmi täällä vaasassa josta en tiennyt ennen tätä kesää! Taidettiin istua siellä ikkunan vieressä ainakin pari tuntia vain jutustelemassa maailman menosta, yhteisista kavereista, ällösöpöistä jutuista, ihmissuhdesotkuista ja kaikesta pöljästä. Hihiteltiin kuin kaksi teiniä konsanaan ja nautittiin vain siitä ettei ollut kiire mihinkään.
Kotimatkalla käytiin vielä Arnoldsin kanssa mussuttelemassa muffinsseja ja suunnattiin lopuksi kotisohvalle katsomaan lapsellisia, rakkaita ja ihania piirretyjä. Tiedättekö, noissa vanhoissa leffoissa on vaan maailman ihanimmat lapsuusmuistot kiinni. Ja niin suloiset sidekickit ettei niitä voi olla rakastamatta! Siinä vaiheessa tosin kun Mimmi päätti verrata minua Joutsenprinsessan Jamboon totesin että sille ei ehkä kannata esitellä ihan kaikkia mun lempileffoja.
But i guess she had a point though.. Olen ärsyttävä, kova-ääninen ja luulen vähän liikaa itsestäni. Ei kai siitä mihinkään pääse, tyhmä mikä tyhmä, ja silti niin onnekas että elämässä on ihania ihmisiä jotka jaksaa tätä pärstää katsella!
 |
| Gotta love him! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti