Happy new year!

This is what i'm gonna be doing, toivottavasti teillä on yhtä loistavat uudenvuodensuunnitelmat! 

Aivan ihana vuosi takanapäin ja toivottavasti yhtä hulvaton edessä! Heissulivei 2011 ja tervetuloa 2012! 

And now we're waiting for new year!

Mistä on ihanat joulut tehty?? 

Piparkakkujen mausta,

hyasinttien tuoksusta, 

mahdottomasta ylensyönnistä,

makeista suklaakonvehdeista,

kuusen koristelusta,

pehmoisista paketeista, 

rauhallisesta yhdessäolosta,

joululaulujen kuuntelusta,

joulupuuron pureksimisesta,

joulusaunan lämmittämisestä,

hämäristä illoista,

suloisesta kynttilänvalosta,

valkoisesta lumesta,

ja tietysti joulupukista! 

Näin ihanissa tunnelmissa on joulu vietetty ja nyt on hyvä palata takaisin arkeen ja uudenvuoden odotukseen! 

Christmas shopping!

Mä rupean pikkuhiljaa uskomaan siihen että ei tiedä kuinka onnekas on ennen kuin jotakin menettää. Että sitä jotain rupeaa arvostamaan siinä vaiheessa kun sitä ei ole.

Mä olen aina kuulunut niihin ihmisiin jotka valittavat myöhästyneistä busseista, kiristelevät hampaitaan pitkissä jonoissa, katselevat murhaavasti töniviä ihmisiä ja valittavat jos kaikki ei tapahdu juuri sillä silmänräpäyksellä kun itselle sopii.

Mutta mitäs sitten kun busseja ei tarvita koska kaikkialle voi kävellä, kun kaupassa ei sinun lisäksesi ole ristin sielua ja kassajono on olematon. Siinä vaiheessa sitä rupeaa omaksi kauhukseen kaipaamaan ihmisvilinää. Kaipaamaan jonoja, tönimistä, väkijoukossa puikkelehtimisa. Niinpä, sitä rupeaa jopa kaipaamaan Stockmannin happaman näköisiä ruotsia jäkättäviä tätejä (huom! niitä tämä tyttö vihaa yli kaiken koska mä olen ihan vakuuttunut että meidän suomenruotsalaisten huono maine on vain ja ainoastaan niiden aikaansaannosta!)

Vaasaan muutettuani olen huomannut kaipaavani mitä oudoimpia asioita kuten jääkylmässä ilmassa värjöttelyä kun se bussi ei ota tullakseen. Autojen ääntä ja ihmisvilinää jossa sitä on vuosien varrella oppinut kulkemaan patentoidun kyynärpäätaktiikan turvin. Puikkelehtimista josta on tullut turhaa koska jokaisella ihmisellä on ainakin metri liikkumatilaa joka suuntaan. Pikkuhiljaa, sitä rupeaa kaipaamaan kosketusta, toisiin törmäilyä, anteeksipyytelemistä ja sitä vuorovaikutusta joka aiheutuu väentungoksessa.

Ja voi että sitä onnen määrää kun hissi viimein nousee Kluuvin parkkihallista ja sitä pääsee taas vetämään keskustan pakokaasuista ilmaa keuhkoihinsa. Sitä riemua kun saa kulkea Aleksanterinkadun valojen loisteessa, tiellä joka, naurettavaa kyllä, on lämmitetty jotta Fifin on mukavampi tassutella omistajan rinnalla. Sitä lämpöä joka leviää sydämestä sormenpäihin kun avaa Fazerin leipomon oven ja saa mussuttaa äidin kanssa ylihinnoiteltuja mutta ah-niin ihania leivoksia isän piikkiin. Ja sitä pakahduttavaa rakkautta joka melkein salpaa hengityksen kun Stockmannin hajuvesiosasto sekä ihmisvilinä vihdoin avautuu edessäsi!

Onnen hurmasta voipuneena sitä on pakko vain olla hetki, nauttia äänistä, valoista, ihmisistä ja tunnelmasta jota on kaivannut taas vuoden. Shoppailu onnistuu paljon mukavammin tässä sokerihumalaa muistuttavassa tilassa jossa jokainen ärsyttävä asia tuntuu kotoisalta, ihanalta. Sitä on kiitollinen jonossa ohittelevalle mummolle, maailman hitaimmalle kahvinmyyjälle sekä oudoille asioille joita ennen on vihannut.

Niinpä, who knew?  

I believe love actually is.... all around!

When is it okay to say I love you? Näin syvällisiä päädyin pohdiskelemaan kun oma rakas joululeffaa katsoessa täräytti kysymyksen: Koska kuuluu sanoa ”minä rakastan sinua”? Siinä hetkessä taisin vastata että silloin kun ”mä tykkään susta” ei enää riitä, mutta myöhemmin asia jäi muhimaan johonkin tuonne aivojen syvimpiin syövereihin kunnes se taas pompahti pintaan tänään junassa "Love actually"a katsoessa. 

”Minä rakastan sinua” on jos mahdollista vielä voimakkaampi ilmaisu kuin englanninkielinen ”I love you”. Kaikki sanovat niin varmasti joskus, kyllä rakastuin palavasti kenkiini ensisilmäyksellä ja rakastan sitä ihanaa ihmistä joka palautti laukkuni kaupan infoon, mutta kuinka moni tarkoittaakaan sitä oikeasti?

Those three words

...are said too much...

...and not enough...

Is that so? And what is love, really? Onko se vain se maaginen asia joka tuntuu vatsanpohjassa, tuo punan poskille ja valaisee olemuksemme päälaelta sormenpäihin asti, vai onko se jotain paljon arkisempaa jota löytyy jokaisen ympäriltä missä ikinä olemmekaan?

I believe in both. Tahdon uskoa siihen että rakkauden voi löytää, tai oikeastaan tahdon uskoa että rakkaus löytää jokaisen. Tahdon uskoa että jokainen voi katsoa toisen ihmisen silmiin ja nähdä niissä kaiken sen rakkauden jonka tulee ikinä tarvitsemaan. Tahdon uskoa onnellisiin loppuihin ja siihen että joskus rakkaus kahden ihmisen välillä vain syttyy ja palaa elämän loppuun asti. Ja tahdon uskoa että kun itse löydän tuon rakkauden muistan kertoa siitä, joka päivä, vaikka se olisikin maailman itsestäänselvin asia.

Still, I also wanna believe in ordinary love. The kind of love you feel when someone does something nice for you. Tai kun löydät juuri ne etsimäsi korkeakorkoiset juhlakengät. Arkipäiväinen rakkaus on hetkellinen onnen tunne, täydellisen onnen tunne, joka täyttää kehon kun joku asia menee juuri toivomallamme tavalla. Joskus sitä täytyy vain rakastaa maailmaa itseään.

And so, täytyy minun olla samaa mieltä Snow Patrolin kanssa. Nuo kolme sanaa sanotaan varmasti liian harvoin. Kahden ihmisen välinen rakkaus muuttuu niin arkipäiväiseksi että unohdetaan miten tärkeää onkaan kertoa että rakastaa toista. Sitä pitää rakkautta itsestäänselvyytenä. Ja toisaalta sitä sanoo ehkä liian usein rakastavansa jotain mistä oikeasti vain pitää erittäin paljon, niin että sanat ”minä rakastan sinua” lopulta menettävät merkityksensä.

Still, I think we should say them too much, rather than keep them to ourselves. Cause in the end, you always wanna put out love in the universe!  

Linnanjuhlat

Linnanjuhlien pukukaartia täytyy tietysti joka vuosi päästä äidin kanssa seuraamaan, yleensä julmat kommentit olohuoneessa lennellen. 

Tänä vuonna jouduin seuraamaan juhlia ypöyksin (okei, oikeasti seurassa oli ainakin 15 muuta ihmistä mutta niitä kiinnosti epäolennaiset asiat kuten toisten kanssa jutteleminen...) ja niinpä sain sitten tekstailla äidille hirveimpien luomuksien kohdalla. 

Oikeasti olin tosin aika yllättynyt tämän vuoden puvuista koska onnistujia ja melkein-onnistujia oli enempi kuin edellisvuosina. Tai ainakin minun mielestäni. Pari tätiä oli tietysti vetäissyt päälleen mekon joka sopisi paremmin 40 vuotta nuoremmalle mallille ja allit heiluen siinä sitten käteltiin presidenttiä mutta ylipäänsä mekot aiheuttivat vähemmän yökkimisrefleksejä kuin yleensä. 

Onnistujiakin oli melko suuri katras joista omat lempparini olivat Satu Taiveaho, Mirella Koullias ja Jenni Vartiainen. 

Vaikka kaikki ovat sitä mieltä että tuo Vartiaisen puku oli kaunein tykkäsin itse enempi tuosta paljettisesta luomuksesta. Oli siron kantajansa päällä aivan uskomattoman nätti ja mielestäni vielä kauniimpi telkkarissa kuin kuvissa. Myös tuo Koulliaksen puku oli mielestäni elegantti kaikessa yksinkertaisuudessaan, ehkä hivenen tylsähkö tuo kokomusta kokonaisuus mutta yksinkertainen on kaunista. Enkä voi sanoa etteikö tuo oranssi unelma sopisi Jenni Vartiaisen päälle ja varsinkin tuohon isoon nutturaan tykästyin aivan tajuttomasti. 

Kaiken kaikkiaan löytyi pukuja joka lähtöön ja hauskaa oli! Pitäisi varmaan ponnahtaa julkisuuteen ihan vaan että saisi pukeutua päiväksi prinsessamekkoon eikö vaan tytöt? 

Peppishuus!

Jaaaa nyt on viimein joulunodotus lähtenyt kunnolla käyntiin! Joitakin perinteitä on vaan pakko noudattaa ja pipareiden leipominen on yksi niistä. Ihan pikkutytöstä lähtien ollaan aina äidin kanssa leivottua piparkakkutaloja ja niitä on aina kehuttu upeiksi vaikka ollaan pikkusiskon kanssa koristeltu ne vähintäänkin epäilyttävän näköisiksi. Ja koska sokeria ja karkkeja on aina ollut liikaa ei kukaan muu ole suostunu luomusta syömään paitsi mummo. 

Eilen illalla oltiin ihan mestarileipureita tyttöjen kanssa ja taiottiin talo joka muistuttaa ehkä enempi epilepsiamökkiä kun muumitaloa! Jokaiselle oma pala ja tehkää mitä lystäätte - siltä just näyttääkin. Mutta hirmusen ylpeä mä olen tosta ja ihan hienokin siitä tuli vaikkakin vähän räikeä. 

Huomatkaa varsinkin toi yks edustava yksilö tossa keskellä!

Mimmilove

A secret date? A perfect candellight (well, almost) dinner? Some Mimmilove? Could a saturday become any better?!?

Välillä sitä täytyy vain saada viettää laatuaikaa parhaiden ystävien kanssa ja rauhoittua juttelemaan kaikesta tyhmästä mitä päähän pälkähtää.

Tänään on ollut aivan loistava päivä ja ollaan käyty Mimmin kanssa katsastamassa uusi ruokapaikka täällä Vaasassa. Viime kuinen Spices vei kyllä voiton tämän kuukauden koekaniinista Chili & Limesta (ei lemon & lime kuten Mimmi fiksuna tyttönä luuli) mutta hauskaa meillä oli silti!

Kun sääkin on suht aurinkoinen ja ihana ei tällaisia syyspäiviä voi olla rakastamatta! 

Antibiootteja ja puputohveleita

Jos multa kysytään pitäis Jumalan laittaa joku yläraja sille kuinka kauan ihminen saa olla kipeä. Viides viikko menossa, antibiootit veressä ja nenä tukossa, on tää syksy kuulkaa ihanaa aikaa! 

Tyhmä kun olen ei sitä tietenkään voi myöntää olevansa kipeä vaan kaikki asiat pitää silti saada tehdä! Ei tule kuuloonkaan että kotona voisi välillä vähän levätä vaan tietysti pitää päästä pyjamasitzille ja haalarisitzille niin että nyt perjantaina on vähintään vuosisadan flunssa! 

Pyjamasitzillä nyt sentään oli asiaankuuluva pukeutumistyyli ja puputossutkin pääsi vähän ulkoilemaan. 

Joulufiilistelyä!

Jeejeeejeeejee! Sanoinko että jee??

Tiedän että puolet maailman ihmisistä varmaan pitää tällaisia joulufaanaatikkoja noloimpana asiana jonka voi maailmalta löytää mutta minkä sitä lapsi itselleen mahtaa? Geeniarvonnassa voittaneena sain tietysti myös periä äidiltä suuren ja palavan rakkauden joulua kohtaan!

Niinpä meidän perheessä joulua ruvetaan fiilistelemään vähinyään (huom. vähintään!) kuukautta ennen joulua, lahjalistoja pohditaan jo kesällä, piparkakkutaikinaa pitää popsia ainakin paketillinen ja joulukalenterin valinta on vähintään parin tunnin operaatioa. Talohan tietysti pitää sisustaa asiaankuuluvasti joulumaaksi ja ne valot otetaan pois vasta tammikuussa!

Epäileekö kukaan jos kerron itse tehneeni ton tontun joskus ala-asteella?? 

Niinpä olen perinteitä noudattaen (miten upea lapsi olenkaan??) kaksi päivää yrittänyt poistaa kaikki kesään viittaavat koriste-esineet asunnostani ja lisäillyt joulukoristeita sitä mukaan! Muutamia kompromissejä jouduin tekemään ja niinpä joulupossut nyt hengailevat orkidean vieressä (tosi jouluista, tiedetään...) ja toi kukallinen viltti sai jäädä sohvalle.

Perinteistä puheen ollen. Kuinka hienoa on että jokaikinen syksy mulle iskee hirveä flunssa jonka seurauksena köhin, röhin, yskin, räin ja olen kaikin puolin ihanan puoleensavetävä ja upea?!? Epistä sanon minä... Äiti oli ihan varma että se johtuu tallista mutta kyllä toi bakteerikaveri mut täältä vaasastakin löysi. Prkl...

Niinpä sain tänään viettää pari ihanaa tuntia ylioppilaiden terveydenhuollossa (niillä ei ollut muuten yhtäkään joulukoristetta siellä.. nihkeätä..) ihan vaan hienojen uutisten vuoksi. Mulla oli periaate: en lepää siksi että mulla on flunssa. Mulla oli toinen periaate: en syö lääkkeitä flunssan takia. Voin ilolla todeta että noista periaatteista molemmat lens parvekkeelta ulos tänään. Olen selvästi periaatteiden mimmi!

Tilannetta parantaa kuitenkin se että sain käytyä vaatekaapin läpi ja pääsin eroon vanhoista rievuista, ja bonuksena voin viettää illan oman kullan kainalossa glögiä siemaillen ja suklaata mussuttaen! ♥ 

November begins with sadness..

Marraskuu alkaa suurella surulla. Tiedättekö sen tunteen kun toisen tuska tekee itsestä onnettomamman kuin jos itse olisi joutunut samaan jamaan. Kun tekisi mitä vain että toinen olisi kunnossa vaikka itse joutuisikin kärsimään vähäsen?

Rakas tietokoneeni pahoinpideltiin brutaalisti bussin tavara-tilassa viime viikonloppuna. Näyttöön tullut särö sen kun kasvaa kasvamistaan ja tänään on pakko viedä mun vauva nörtti-tohtorille hoidettavaksi.

Toivottavasti tervehdyt pian!

Brilliant movie quotes!

No exceptions.

I love London and I love musicals!

Whiihhiii! Pari vuotta takaperin oltiin kavereiden kanssa Lontoossa pyörähtämässä (tai noh, viikkohan me siellä vierähti) ja se on kyllä kaupunki johon rakastuin heti. Ensinnäkin Brittiaksentti on ehkä seksikkäintä mitä on olemassa, menee jalat aina ihan veteliksi sitä edes ajatellessa. Toiseksi erehdyttiin kavereiden kanssa katsomaan kaksi maailman ihaninta, upeinta, supereinta ja fiilistäyteisintä musikaalia joihin rakastuin palavasti. 

Nämä kaksi musikaalia olivat "We will rock you" sekä "The Phantom of the Opera". "Mamma Mia":n castin pyörähtäessä Helsingissä käytiin katsomassa kyseinen musikaali Hartwall areenalla ja vaikka olinkin silloin palosammuttimen kokoinen muistan vieläkin sen fiiliksen kun porukka viimeisten kappaleiden aikana nousi seisomaan, tanssi tuolirivien välissä ja vaati lisää! Aivan fantastista ja uskomatonta! Sitä harvemmin kokee Suomessa. 

Joten kun pääsimme Lontooseen en voinut kuin nauraa ilosta kun huomasin että fiilis oli siellä ihan samalla tasolla kun Hartwallilla! Kädet oli näytöksen jälkeen taputtamisesta ihan hellät ja sitä vaappui teatterista sokerihumalaa muistuttavassa tilassa. 

Joten nyt kun vanhemmat heittivät idean Lontoonmatkasta minulle ja pikkusiskolle pyöriteltäväksi ei meidän tarvinnut edes hetkeä miettiä. Lontooseen ja musikaaleja katsomaan pitää tottakai päästä! Nyt ovat mietintämyssyssä Wicked, Leijonakuningas ja Les Miserables joista kaksi viimeiseksi mainittua ovat vahvemmat ehdokkaat koska pikkusisko on jo päässyt Wickedin katsomaan Broadwaylla.

Mutta siis ihan oikeasti! Lontoo! Siis Lontoo! Rakkauskaupunki jonne olen jo pidemmän aikaa halunnut päästä uudestaan! Pääsiäisloma and London, here I come!

Diamonds are a girl's best friend!

Kyllä, tahtoisin noista vaikka kaikki mutta oikeasti olen haaveillut pidemmän aikaa kultaisesta sydänriipuksesta joka voisi kulkea kaulassa päivästä toiseen olematta mikään suurensuuri asuste. 

A girl can dream right?? 

You just gotta love them!

Mitä vanhemmaksi tulen sitä syvemmin ja palavammin rakastun vanhoihin disneypiirrettyihin. ♥ Niissä vaan on sitä taikaa joka tunkeutuu kehon jokaikiseen soluun ja saa ihmisen tuntemaan itsensä onnelliseksi. 

Tänne Espooseen tultuani olen katsonut ainakin neljä disneyn klassikkoa ja yhden leijonakuningas kolmosen (joka sekin on ihan viihdyttävä!) ja vakaa aikomukseni on istua nenä kiinni ruudussa ainakin pari iltaa niin että pääsen katsomaan kaikki lapsuuslempparit! 

Do you remember wanting to run through the plains of Africa with Simba?

Go to the enchanted castle with Belle?

Go to the ball with Cinderella?

Swing through the jungle with Tarzan?

Ride a magic carpet with Aladdin?

Save China with Mulan?

Shrink to toy size to play with Buzz and Woody?

Turn into mer-people and go under the sea with Ariel?

Yes, I do remember. Koska minä halusin tehdä kaikki nuo asiat. Halusin lisäksi lentää Mikä-Mikä-Maahan Peter Panin ja Helinän kanssa, nukkua satvuotisunet Ruususen tapaan kunnes minut herättäisi oma prinssini, löytää seitsemän pientä miestä mökistä Lumikin kanssa ja elää Olymposvuorella Herkuleksen ja muusien kaverina. 

Halusin tehdä nuo kaikki asiat, ja joskus musta vaan tuntuu pahasti tältä: 

Joo, myönnettäköön. Olen pahasti addiktoitunut onnellisiin loppuihin. Tänään on kuitenkin ollut aivan loistava päivä jota ei tietenkään voinut päättää muuhun kuin disneyn katseluun. Ja voi sitä onnen määrää kun taas muisti mitä juuri tässä leffassa rakastaa!

Cinderella walked on broken glass

Sleeping Beauty let a whole lifetime pass

Belle fell in love with a hidious beast

Jasmine married a common thief

Ariel walked on land for love and life

Snow White barely escaped a knife

It was all about blood, sweat, and tears

because love means facing your biggest fears.

Ihanat juonet j upeat sanomat tulevat aina leffoissa esiin. Hyvä voittaa aina, unelmiin kannattaa uskoa ja niiden vuoksi kannattaa taistella! Miten kukaan voi uskoa että maailma on paha paikka kun on katsonut muutaman disneypiirretyn? Mä taisin just keksiä ratkaisun kaikkiin maailman ongelmiin! Pistetään vaan poliitikot vähän tapittamaan Kaunotarta ja Hirviötä niin eiköhän sodat jo tyssää alkuunsa. Ja vähän Bambia ja Ruususta perään niin maailmantalous onkin jo kunnossa. Pikkurikollisuus karsitaan lopuksi pienellä Peter Pan maratonilla ja Voilá! Upea maailma odottaa! 

The bunny's got a point! 

I've got two new men in my life....

......they're called Ben and Jerry.

Jäätelön mussutus suoraan myyntipakkauksesta disneyleffojen kera! Siinä on sitä jotain!

Every girl wants to be Carried away!

Jokainen nainen on varmaan jossain vaiheessa elämäänsä katsonut Sex and the Cityä ja uneksinut kävelevänsä Carrien 400 dollarin kengissä pitkin Manhattanin katuja!

Mulla alkoi pari vuotta takaperin aika paha kenkäfetissi. Jokaiseen asuun sopisi eri kengät ja korkkareihin hurahtaneena löytyy kaupoista yhä useammat ihanat krokokengät jotka voisin kotiuttaa. Ja kuinka väärältä tuntuukaan kävellä pitkin vesilätäkköisiä katuja tietäen että kengät ansaitsisivat parempaa?

Ei kai siis ole ihmekään että haluaisin siirtyä suoraan Carrien elämään? The girl's got everything; a fabulous job, great friends, a glamorous life and a shoe collection to die for! Mikä siinä on että vaikka omakin elämä on täydellisen ihanaa haluaisi sitä välillä jonkun toisen elämän?

Koska se vaikuttaa niin jännittävältä, erilaiselta, ennalta-arvaamattomalta ja yllätyksentäyteiseltä? Koska harmaan arjen sijasta olisi ihanaa joskus heittäytyä seikkailun vietäväksi, juosta upeiasta edustustilaisuudesta toiseen ja ? Why is it that we don't settle for fine? Why do we want extrodinary?

Mutta sitten toisaalta, kun asiaa rupeaa kunnolla ajattelemaan ei sitä kuitenkaan vaihtaisi palaakaan elämästään pois. Sitä rakastaa niitä arjen pieniä iloja aivan liikaa luopuakseen niistä. Ja tämän voisi oppia muistamaan siinä vaiheessa kun ahdistus iskee, kun päässä pyörii "When will my life begin" ja kaikkien muiden elämät tuntuvat jännittävemmiltä kuin oma.

In the end, it wouldn't be fun to be anybody else, I love being me too much!

Hormoonihirviön käsittelyopas

Tänään on ollut just sellanen päivä että oisin voinut vaan jäädä nukkumaan. Älkää ymmärtäkö väärin, mulla oli muuten hirmusen kiva päivä, mun harjotusjakso alko oikein mukavasti ja niin eespäin mutta moni asia meni myös ihan pyllylleen. 


Ensinnäkin, jouduin heräämään kello seitsemän. Siihen nähden että olen viime aikoina noussut aikaisintaan yhdeksältä oli se jo melkoinen saavutus että pääsin sängystä tappamatta ketään. 


Toiseksi, olisin saanut työhaastattelun H&:lle jos olisin ollut tällä viikolla Vaasassa. Harmittaa ihan pirusti että olen Espoossa koska olisin tosissani halunnut sinne töihin. Tässä vaiheessa teki viimeistään mieli rikkoa jotain ja repiä oma käsi irti. 


Kolmanneksi, päätin alkuviikosta että nyt lähtee terveysviikko käyntiin niin että pääsisi vähän näiden kolmen viikon aikana hoikistumaan. Mutta metsäänhän sekin homma meni. 

Miks mulle aina käy näin??

Tänään oisin kyllä tarvinnu jonku joka ois kävelly perässä suklaapatukka kädessä... 


Jokainen hormonihirviö tietää, että kerran kuussa tulee sellaisia päiviä, joina miehen ei tarvitse kuin avata suunsa ja hengenlähtö on lähellä. Siksi jokaisen miehen tulisi tulostaa tämä pieni opas paperille ja säilyttää sitä lompakossaan ajokortin ja muiden tärkeiden papereiden joukossa. 

VAARALLISTA: Mitä tänään syödään? 
TURVALLISEMPAA: Voinko auttaa päivällisen valmistamisessa? 
TURVALLISINTA: Minne haluaisit lähteä syömään päivällistä? 
HUIPPUTURVALLISTA: Ota vähän suklaata. 

VAARALLISTA: Mitä sulla oikein on päälläsi? 
TURVALLISEMPAA: Wau, näytät hyvältä ruskeissa vaatteissa. 
TURVALLISINTA: WAU! 
HUIPPUTURVALLISTA: Ota vähän suklaata. 

VAARALLISTA: Mikä nyt mättää? 
TURVALLISEMPAA: Etkö nyt vähän ylireagoi? 
TURVALLISINTA: Ota tästä 50 egeä. 
HUIPPUTURVALLISTA: Ota vähän suklaata. 

VAARALLISTA: Kannattaako tuota nyt syödä? 
TURVALLISEMPAA: Olisi tuolla omenoitakin. 
TURVALLISINTA: Ottaisitko lasillisen viiniä tuon kanssa? 
HUIPPUTURVALLISTA: Ota vähän suklaata. 

VAARALLISTA: Mitä sinäkin olet koko päivän tehnyt? 
TURVALLISEMPAA: Toivottavasti et ole rasittanut liikaa itseäsi. 
TURVALLISINTA: Näytät tosi hyvältä tuossa aamutakissa. 
HUIPPUTURVALLISTA: Ota vähän suklaata. 


Note to self: Naisena olemisessa on toisaalta se kiva homma että joskus suklaa ihan oikeasti korjaa kaiken!

Kannattaa!

Tiedättekö mikä kannattaa?!? Noh, mäpä kerron: olla H:n seurassa silloin kun sillä iskee inspis!

Löydettiin eilen Hennan kanssa ehkä maailman ihanin valokuvausblogi ja niinpä mun Hennalla tuli innostus taas vähän leikkiä meikeillä ja toteuttaa itseään :) Oon varmaan jotenki vähän vinksahtanu mutta mun mielestä on ihanaa kun joku laittaa mun hiukset ja meikit. Eikä musta toki tule itsetietoinen kun Henna ensin laittaa mut hienoks ja sit vielä photoshoppailee kuvat mun eduks! Niitä kuvia on vielä tulossa!

Kaikilla tytöillä pitäis olla ystävä jolla on mielikuvitusta ja jolla riittää inspiraatiota. Koska musta on aivan loistavaa kun tällanen pullaposkikin saa toimia mallina paremman puutteessa. Ja kai sitä itsekin pikkuhiljaa oppisi jopa vähän ilmehtimään ja eläytymään niin pääsis noi hienot meikitkin paremmin oikeuksiinsa.

©HA

Huomatkaa että jos on tarpeeksi fiksu voi kotoa löytää vaikka mitä kivaa jolla asustaa. Henna olisi halunnut höyheniä tai vastaavaa kivaa mutta koska askartelulaatikkoni jostain kumman syystä on tyhjä päädyttiin repimään vanhoja sanomalehtiä ja liimattiin niitä ihoon. Eikä muuten toki sattunut siinä vaiheessa kun ne piti repiä irti. Noh, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis niinhän sitä sanotaan.

©HA

On muuten aika sairasta huomata miten erinäköiseksi sitä tulee kun pikkasen laittaa väriä naamaan! Mun tukka muuttui ton kasvovärin avulla oranssiksi ja muutenkin muutuin ihan kauhuleffasta karanneen näköiseksi. 

©HA

Ulkona oli muuten mitä ihanin auringonpaiste vaikka noi kaksi ensimmäistä kuvaa ei ehkä ihan siltä näyttänyt ja kuvausession jälkeen lähdettiin käsikynkkää kadun toiselle puolelle vege-lounaalle. Suurena Cous-cous:in vihaajana olin vähän, myönnettäköön, kauhuissani mutta taas mun parhaat todisti että kun on tarpeeksi lahjakkaat ystävät ei tarvitse pelätä edes pupunruokaa. Miksi minä olen ainoa joka ei ole piilolahjakkuus?

Ah well, miten se menikään, nuotit on nössöille ja harjoittelu lahjattomille joten näillä mennään! Mä voin sitten tulevaisuudessa olla se tyttö jolla on mahdottoman paljon julkkiskavereita (näyttelijä, masterchef, america's next top model-valokuvaaja jne) ja itse saa vain juosta kavereiden aveccina häppeningistä toiseen. Doesn't sound too bad at all!

Just joy!

Joskus (viime aikoina itse asiassa aika useinkin) sitä huomaa istuvansa illalla, kuuntelemassa lempparileffojensa soundtrakkeja, vain miettimässä kuinka täydellistä elämä onkaan!

Takana on vähän erilainen viikonloppu. Pääsin auttamaan poikia muuttopuuhissa, vaikka (kröhm!) taisin kyllä olla enempi tiellä kuin avuksi, mutta ei kait siinä mitään, hauskaa oli! Pitkän perjantai-illan päätteeksi huomasin omaksi ilokseni että lauantaina oli itse asiassa yllättävän helppoa nousta sängystä ylös ja suunnistaa kohti kirjastoa. Oh yes, en tiedä mikä hetkellinen aivokasvain mulla oli mutta kello 11.00 löysin itseni kirjastosta tekemässä koulutyötä. Ja tämä tulee tytön suusta joka ei lukenut yhteenkään tenttiin viime vuonna. Uskokaa tai älkää.

Ja vielä hauskempaa oli palata poikien luokse pahimpaan darraluolaan ikinä, kun itse on aurinkoisemmalla tuulella kuin aikoihin! Ainiin, ja vaikka minulle kuinka naurettiin kun sanoin katsovani Peter Pania illalla löysin siinä kuuden aikoihin kuusi tosi kovaa jätkää telkkarin edestä, kapteeni koukkua katselemasta.
Rakastuin. Ja tiedättekö mitä?
I do believe in fairies, I do, I do!
I really do. Because otherwise, there would be no story.

Nyt sitä sitten istutaan ja lataillaan taas lisää soundtrackeja i-podille!
---

And how about today? Meillä oli Mimmin kanssa deitti maailman ihanimmassa ruokapaikassa, nimittäin Spiceksessa. Oikea pieni helmi täällä vaasassa josta en tiennyt ennen tätä kesää! Taidettiin istua siellä ikkunan vieressä ainakin pari tuntia vain jutustelemassa maailman menosta, yhteisista kavereista, ällösöpöistä jutuista, ihmissuhdesotkuista ja kaikesta pöljästä. Hihiteltiin kuin kaksi teiniä konsanaan ja nautittiin vain siitä ettei ollut kiire mihinkään.

Kotimatkalla käytiin vielä Arnoldsin kanssa mussuttelemassa muffinsseja ja suunnattiin lopuksi kotisohvalle katsomaan lapsellisia, rakkaita ja ihania piirretyjä. Tiedättekö, noissa vanhoissa leffoissa on vaan maailman ihanimmat lapsuusmuistot kiinni. Ja niin suloiset sidekickit ettei niitä voi olla rakastamatta! Siinä vaiheessa tosin kun Mimmi päätti verrata minua Joutsenprinsessan Jamboon totesin että sille ei ehkä kannata esitellä ihan kaikkia mun lempileffoja.

But i guess she had a point though.. Olen ärsyttävä, kova-ääninen ja luulen vähän liikaa itsestäni. Ei kai siitä mihinkään pääse, tyhmä mikä tyhmä, ja silti niin onnekas että elämässä on ihania ihmisiä jotka jaksaa tätä pärstää katsella!

Gotta love him! 

The circle of happiness!

Joskus vain tulee vastaan niitä päivä kun koko maailma näyttää hymyilevän. Sitä nousee sängystä oikealla jalalla ylös ja tanssahtelee asunnon läpi pienen ilohurrikaanin tavoin. Nappaa keksin kaapista ja päättää laittaa lempparikengät jalkaansa, ihan vaan koska ne saa aina kävelyn tuntumaan hauskemmalta. Pieni sotku ei haittaa, aurinko paistaa kirkkaammin ja syksyn tuulikin tuntuu vain työntävän eteenpäin sen pörröttäessä hiukset mahdottomaan takkuun. Yep, tällaisina päivinä ei mikään voi masentaa ja kaikki tuntuu loksahtavan paikoilleen!

Itse en koe olevani mitenkään masisteleva ihminen mutta silti näitä näin loistavia päiviä sattuu omalle kohdalle harvoin joten niistä tulee ottaa kaikki ilo irti. Ei tekemällä mitään ihmeellistä mutta vain olemalla. Saa kulkea kaupungilla nappikuulokkeet korvilla ja hymyillä vastaantulijoille, Heitellä lehtiä ilmaan ja katsella kuinka ne tanssahtelevat tuulessa ja muistuttaa itseään siitä kuinka kivaa onkaan olla minä.  

Kaikki arkipäiväinenkin tuntuu lämpöiseltä ja jännittävältä. Sitä ilahtuu löytäessään ikivanhan nalle-puh hupparin kaapinpohjalta, pienetkin saavutukset kuten se että muistin kastella ruukkukasvit tuntuvat mahdottoman upeilta ja vasta parin kuukauden päästä vietettävä joulukin tuntuu jo kutittelevan vatsanpohjassa!

Niin, miten ihanaa onkaan välillä vain nauttia elämästä? Siitä harmaasta arjesta joka yleensä tuntuu niin ylitsepääsemättömän synkältä mutta loppujen lopuksi on juuri niin ihanaa kun siitä tekee? I'm truly starting to believe in the circle of happiness. Kun on itse tarpeeksi iloinen, se tarttuu muihin and eventyally, it will come back to you!  

Happened a few days ago..

Loistavaa että kirjoitan juttuja jotka unohdan postata, hyvä minä!

Happened a few days ago:
Huhhejjaa! Pitkästä aikaa yksin kotona ja vaikka yleensä vihaankin yksinoloa tuntuu hiljaisuus nyt oikeastaan ihan kivalta. Saa raahustaa ympäri asuntoa liian isoissa villasukissa, jättää tavarat just siihen mihin ne tippuu ja röhnöttää sohvalla.

Tänään nukuin melkein yhteen, yhteen! Siihen nähden että en ole viimeiseen vuoteen nukkunut edes kahteentoista tekee tästä melkoisen saavutuksen. Olipa kerrankin ihanaa vain maata sängyssä ja ihmetellä maailman menoa.
-----

So what DID happen a few days ago? Meillä ol i aivan loistavat teemabileet kahtena päivänä peräkkäin. Ekoissa pukeuduin minni-hiireksi (voiko muuten retardimmalta näyttää??) ja toisissa oli teemana 80's! Eli neonvärit ja kreppirauta kunniaan!

Tiedättekö musta tuntuu että jokaiset juhlat missä on joku teema muuttuu aina hetkessä hauskemmiksi. Mä kuulun niihin joiden mielestä on tajuttoman hauskaa repiä vaatekaapista ällöttäviä yhdistelmiä, on kivempi olla yli-kuin alipukeutunut, eikä minua haittaa laittaa pientä omaisuutta hauskaan asuun. 

Musta tuntuu että monikin tyttö tunnistaa itsensä jos sanon että tää pukeutumisfetissi alkoi jo ihan lapsuudessa. Ensin sitä kokeillaan äidin meikkejä, pukeudutaan prinsessamekkoihin, äidin hääpukuun.  Sitä kopistellaan ympäri taloa äidin korkkareissa niin että lattiassa näkyy vieläkin jälkiä. Ja nykyään ollaan ihan intona kun on halloween, joulu, pääsiäinen jne jne jne. Niinpä, jokaikinen mahdollisuus hauskutteluun käytetään hyväksi! 

Girls just wanna have fun! :D

Beslutsamhetsångest

Står hemma, i en svart body + electric blue leggins. Överväger att ta på mig pinka minishorts. That's s-a-d.

Damn you 80's!

One more:

© HA

Viha/rakkaussuhde

Kesälapsi. Siksi olen aina nimittänyt itseäni ja yleensä syksyn tullessa kiroan kaiken syksyyn liittyvän alimpaan helvettiin. Multa viedään shortsikelit, rusketus, uimismahdollisuus, jätksikiskan taika, unettomat kesäyöt sekä yöuinnit kuunvalossa. Episttä, tyhmää ja julmaa.

Mutta sitten tulee tällaisia päiviä, kun aurinko paistaa, puiden lehdet on täydessä väriloistossaan, tuuli heiluttelee hiuksia ja kaapista saa kaivaa mun rakkaat vaaleanpunaiset villasukat. Ja lämpöiset kaulahuivit ja syyskengät ja säärystimet ja ja ja!

Niinpä, typerä syksy tekee itsensä vihaamisesta todella vaikeaa. Murr.... Almost makes me hate it even more. Yeah, almost.

Mun taitava

Mulla on ehkä maailman lahjakkaimmat ystävät. Tänään keksittiin Hennan kanssa että olisi hauska letittää syyslehtiä tukkaan ensi viikon sitzillä joten niinpä päätettiin kokeilla sitä tänään!

Ja mä meinasin tippua tuolilta kun Henna oli meikannut mut ja laittanut hiukset. Ei herrajumala jos mä ite osaisin laittautua sillä tavalla niin ei tarvitsisi ikinä murehtia baariin lähtiessä. Ehkä kidnappaan Hennan ja pidän sen omana pikku meikkitaiteilijanani? Sitäpaitsi musta oli ältsi-kivaa istuskella tuolissa sillä aikaa kun Henna taiko musta ihmisen näkösen. Kiitos muruseni ♥ 

©HA

©HA

©HA

©HA

©HA

En vieläkään voi uskoa että musta sai noin kivoja otoksia otettua ja siis kattokaa nyt miten nätisti Henna on saanut noi lehdet nyöritettyä mun hiuksiin! Mulla on maailman taitavin ja ihanin Henna! 

day 8: a photo of your favourite musician

Mun on hirveän vaikea nimetä yhtä lempiartistia koska yleensä tykkään parista biisitä per artisti ja se siitä. Mutta Taylor Swiftin kappaleita on tullut kuunneltua enemmän kuin tarpeeksi eli kaipa sitä voisi sitten todeta että kyseinen tyttö kuuluu lemppareihini!

Mä vaan rakastun uudelleen ja uudelleen kaikkiin ihaniin sanoituksiin joiden teemana on rakkaus, maailman ällösöpöimmällä tavalla! ♥ 

It's just like last year, only better!

Kaikki muistaa fuksivuoden, kuinka jännää kaikki oli, kuinka hauskaa oli juosta päättömästi tapahtumasta toiseen, tutustua uusiin ihmisiin joista ei viikon kuluttua muistanut puoliakaan ja vain nauttia uusien tuulien tuomasta hurmasta!

Mitä jos joku sanoisi että saat tehdä kaiken sen uudestaan? I'd say hell yes!
Ja kuka olisi uskonut että kun ne kaikki aivan huiput, ihanat ja parhaat asiat saa tehdä uudestaan on se vielä hauskempaa kuin ensimmäisellä kerralla?

Tutoriksi ryhtyminen on varmaan elämäni parhaita päätöksiä sillä tämä vuosi ei olisi voinut alkaa paremmin. Mulla on myös käynyt ihan ältsihyvä tuuri, mulla on ehkä maailman ihanin tutoripari, innostuneimmat fuksit ja koulu joka tukee tutoritoimintaa ihan kympillä!

Niinpä ovat viime viikot menneet erilaisissa juhlissa juosten niin että nyt huomaan jättäneeni blogin kokonaan huomiotta.

Viime viikko alkoi smurffi-meiningeissä kun meillä oli ehkä maailman onnistuneimmat fuksiaiset! Valmistautuminen hoidettiin huolella kun maalailtiin lippua ja tehtiin almuja, jotka meni kuin kuumille kiville i might add! Kuvissa näkyy myös meidän maskotit, smurffi-bob ja smurffiina. Mun smurffimies oli tosi siveellinen kunnes Hennan smurffi tuli ja vietteli sen pahoille teille. Nyt se on ihan pervo tyyppi sekin, julmaa on elämä!

Kuten sanottu onnistuneemmin eivät olisi fuksiaiset voineet mennä. Fiilis pysyi yllä loppuun saakka ja vaikka kaikki olivat melkoisen humaltuneessa tilassa ei kukaan vetänyt övereitä. Kaikilla oli vaan sellaset sopivat "i-lööööve-everything"-fiilikset! On tietysti sanomattakin selvää että meidän luokka vei voiton (onhan niillä ollut parhaat tutorit hei!) ja bailaus jatkui aamuun asti! Go smurffit!

Kuka se muuten oli joka sanoi että edellisvuoden virheistä opitaan niin ettei tule tehtyä tyhmyyksiä kahtena vuonna peräkkäin? Terveisin alusvaateklubi.

Seuraava aamu näyttikin sitten tältä. Edustustehtävillä mäkkärissä todistamassa että seuraavana päivänä voi vääntäytyä sängystä ylös. Jutut oli just samaa luokkaa kun nämä kuvat ja voin taas vain todeta että ollaan varmaan aiheutettu vähintään naurukuolema tai sydänkohtaus jollekin mäkkärin asiakkaalle. Terkkuja vaan sinnepäin!

Ei, mutta mäkkäriin k-u-u-l-u-u mennä syömään krapulassa. Ruoka on halpaa, rasvaista, epäterveellistä eikä maistu paljon miltään eli se ei tee comebackiä! Mikä olisi sen parempaa? Meillä on jo tyttöjen kanssa muodostunut perinteeksi mennä mäkkäriin keskustelemaan (lue: juoruamaan) edellisillan tapahtumista hampparit kourassa, sitä perinnettä tulee noudattaa!

Sitten kiitellään taas sadetta ja kuvanlaatu ansaitsee pienet aploodit mutta muuten loppuviikko sujui mun omassa pikku onnenkuplassa joka sisälsi vain naurua ja iloa ihanien ihmisten kera!

Kesän vimppa piknikkikin tuli tehtyä, ihana aurinko, mulla tulee ikävä! ♥