Ärripurri

" Mutta ärsyttää jos joku saa kaiken vaikka ei tee mitään sen eteen, (vanhemmat ostaa) :("


"Työkaverilla (19/20-vee nainen) on suuret säästöt kun vanhemmat on säästäneet kaikki lapsilisärahat sun muut ja antaneet ne hälle. Meillä niillä ostettiin perheelle ruokaa ja vaatteita..." 


Tällaisia kommentteja bongailin tänään yhdeltä keskustelupalstalta ja täytyy sanoa että jotenkin tällaiset kommentit saava minut näkemään punaista. En vaan voi ymmärtää miten se muka on sulta pois jos jonkun muun vanhemmat auttaa ekonomisesti. Ei se oma tilanne siitä mihinkään muutu vaikka kaikki kaverit ja tutut joutuisi kituuttamaan samalla tavalla. 


Jotenkin ketuttaa että se katkeruus ja kateus paistaa niin selvästi läpi noista yllämainituista kommenteista. Miksi, oi miksi kaikesta pitää olla niin tajuttoman kateellinen. Joo, ottaisin koska vaan M:n vyötärön, H:n aivot, Paris Hiltonin omaisuuden ja Jack Sparrown charmin mutta niitä ei vaan mulle ole suotu, joten olen todennut että onneksi minulla on kaksi ihanaa kaveria, saan seurata Paris Hiltonin huvittavaa elämää telkkarista ja nauttia Jack Sparrown charmista elokuvateattereissa! 


Luulen että useimmat ystävyyssuhteet nopeasti ajautuu karille jos kaverit on koko ajan kateellisia siitä mitä toisella on ja katkerasti yleensä vielä heittävät piikkejä siitä. Itse olen nimittäin tämän saanut kokea juuri tuon vanhempien maksamiskysymyksen takia. Muistan varsinkin yläasteella kun ilmoitin onnellisena että lähdetään äidin kanssa shoppailemaan kuinka muutama kaveri heitti mukamas leikillään että "minä en ainakaan ole hemmoteltu kakara ja saa kaikkea sormia näpsäyttämällä" ja saatoin oikein kuvitella miten he hiljaa lisäsivät perään fraasin "toisin kuin eräät" 


Muistan kuinka monta kertaa jouduin piilottelemaan uusia ostoksia ja leimaamaan ne "vanhoiksi rytkyiksi" etten saisi kuulla taas vanhaa "isi maksaa kaiken pikkuprinsessalleen" lausahdusta. Harmitti kun oli oikeasti tosi onnellinen ja iloinen jostain uudesta löydöstä mutta sitä ei saanut hehkuttaa, edes ihan vähäsen, koska silloin oli koppava ja itserakas ääliö. 


Vaikka tekstistä voisi toisin kuvitella en kuitenkaan ikinä kokenut olevani koulukiusattu, minua vain harmitti kun sain kuulla snobi-kommentteja, varsinkin kun olin ainoa meidän luokalta joka siinä vaiheessa kävi itsekin töissä koulun ohella. Ensin tallilla ja sitten HopLop-nimisessä sisäseikkailupuistossa. 


Noh, onneksi olen sentään viisastunut tuosta päivästä enkä enää ikinä rupeaisi heittelemään suustani valkoisia valheita jonkun omistamani vaatekappaleen hankkimisesta siksi että toisille tulisi parempi mieli. Mielestäni on ihanaa että vanhempani haluavat minua rahallisesti auttaa enkä aio avusta kieltäytyä vain siksi että voisin oikeasti sanoa "ansainneeni kaiken itse!". Suoraan sanottuna mielestäni kituuttaa sitä ehtii myöhemminkin ja jos joku haluaa tarjota minulle mahdollisuuden vähän nauttia elämästä aion minä sen ottaa hymyssä suin vastaan ja kiittää kauniisti. 


Tosta saa nyt sen kuvan että kävelen ympäriinsä rahoja esitellen mutta eihän se asia niinkään ole. En varsinaisesti esittele tavaroita mutta enää en myöskään jätä vastaamatta jos joku kysyy. Vanhempani sekä isovanhempani ovat tehneet päätöksen sijoittaa minuun rahaa vaikka jo täysi-ikäinen olenkin ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Se on mahdollistanut minulle melko huolettoman arjen senkin jälkeen kun muutin kotonta pois ja tiedän että näitä vuosia en tule koskaan unohtamaan! 


Onneksi siellä keskustelupalstalla näytti liikkuvan ihan fiksujakin yksilöitä kuten tämä:


"Miksi ihmeessä sellainen voi ärsyttää jotain, jos vanhemmat maksaa??? En käsitä. MINNE vanhempien sitten kuuluisi rahansa laittaa???
Lapsille ne rahat lopulta kuitenkin jää, joten onko tuo kateutta vai miksi useita kyrsii se, jos vanhemmat auttavat aikuisia lapsiaan??

Äiti sanoo aina, että heidän perheensä oli köyhä eikä hän saanut kotoa juuri mitään (paljon lapsia, ei resursseja), joten hän haluaa nyt auttaa meitä (minua ja veljeäni) sen minkä pystyy."


Joten pliiis ihmiset, yrittäkää olla iloisia niiden kavereiden puolesta joilla jotain kivaa on. Kannattaa vaikka ajatella että hei, minulla ei ehkä ole uutta plasmatelkkaria mutta mullapa on maailman pisimmät ripset, kauniinsiniset silmät ja sellainen ilopa pursuava olemus että tulevaisuudessa työhaastattelut tulee olemaan lasten leikkiä! Mä oikeasti uskon siihen että kaverisuhteet toimii kaikista parhaiten kun toisissa näkee ne parhaat puolet sen sijaan että aina täytyy olla kateellinen ja katkera kun kaverilla on jotain mitä itsellä ei ole. Rakastetaan toisiamme ja itseämme just sellaisina kuin ollaan niin arki sujuu paljon onnellisemmin!

Yök, ku musta tuli kliseinen mutta mä taidan ihan aikuisten oikeasti uskoa tohon, eli ollaan kaikki kavereita jookos, kuin ananas ja kookos!

What a wonderful day!

Tänään lähdin extemporee meiningillä isän mukana Helsinkiin päiväksi! Isi joutui raukka menemään töihin mutta meikätyttö sai hengailla koko päivän ihanaisten kavereiden seurassa!

Automatkat isin kanssa on kyllä aina yhtä mielenkiintoisia. Ensinnäkin aluksi käydään hirveä taistelu siitä kuka saa olla radiovastaava (lue: minä voitan melkein poikkeuksetta, mutta ilman tappeluahan ei voi antautua) ja loppumatka menee rattoistasti keltaisia autoja bongaillessa ja toiselle naljaillessa. Onko kukaan muu muuten pelannut "GUL BIL!" peliä?? Veikkaan että se on enempi suomenruotsalaisten juttu, mutta siis aina kun spottaa keltaisen auton täytyy huutaa "GUL BIL!" ja lyödä lähintä kaveria. Muuten riskeeraat että joku muu lyö sinua. Voisin tietysti muistuttaa itselleni että peliä ei kannata opettaa itseään kaksi kertaa isommille jätkille koska kotiin tullessa voi huomata olevansa ihan mustelmilla. Auts...

Kun on näin kaunis ei sitä voi olla muuta kuin voittaja-ainesta! 

No anyway, lopulta sitä päästiin Helsinkiin vaikka sopuun emme päässeet siitä onko pakettiauto peliin sopiva auto vai ei. Forumissa minua odotti Emilie jonka kanssa suunnistettiin Habibiin syömään! Se oli just semmonen kebabi-paikka miltä kuullostaakin mutta sai sieltä tosi herkkua aurakanaa ranskisten kanssa! Ranskisten kaveriksi oli tietysti lisätty kahtamiljoonaa kivaa kastiketta (joissa yhdessä oli valkosipua, welcome herkku-hengitys!). Tapani mukaan piti syödä vähän enemmän kuin oikeasti jaksoi ja Habibin pöydästä jatkettiin vaappuen kuin pingviinit.

Totesin myös tänään että olen ehkä upein ystävä ikinä. Ensin soitan Åkelle ja kysyn kerkeekö se näkemään mua ja sit kun se soittaa tulevansa en vastaa puhelimeen. Vaikka se soittaa kuinka monta kertaa. Voisin vaikka opetella pitämään sitä puhelinta yleisellä äänettömän sijaan niin ehkä onnistuisin jopa joskus vastaamaan siihen.. No, mutta mutkien kautta Åke nyt kuitenkin löysi tiensä meidän luokse ja lähdettiin sitten kolmistaan kiertelemään kauppoja.

Mun ihanaiset!  ♥

Mulle tuli kaupoissa ihan hirmunen ostovimma (hirveän hieno asia kun tililtä löytyy ehkä kymmenen centtiä rahaa..) kun jokaisessa rekissä roikkui ihanan pirteitä vaatteita, kivoissa kuoseissa ja materiaaleissa! Lisäksi eksyin vahingossa (ihan vahingossa!) Spirit Storeen ja olisin voinut napata mukaani ainakin viidet kengät (ai mitenniin materialisti??). 

Onneksi noi kaks kuitenkin raahas mut ulos Foorumista ja jätskiä syömään ennen kuin ehdin ajaa itseni pahempaan vararikkoon ja vaikka ensin piti näyttää vähän mutrua naamaa täytyi minunkin myöntää että Tuomionkirkon rappusilla istuessa ja jätskiä mutustellessa oli ihan kivaa vaikka tuuli meinasikin viedä tavarat mennessään ja heitti jätskikupin mun laukkuun, oli tosi kiva siivota sitä suklaata kaikista tavaroista.

Mä muuten löysin tänään kaks uutta elämäni miestä, niiden nimet on Ben ja Jerry!

There should be a captain in there!

Eilenillalla olin siis isän kanssa katsomassa uusinta Pirates of the Caribbean leffaa (i know, things are about to get wild!) jossa päästiin taas seuraamaan Jack Sparrown toilailuja.

Itse olen rakastanut leffoja siitä asti kun ensimmäisen leffan joskus erehdyin katsomaan ja vaikka jatko-osat eivät ole oikein ensimmäisen leffan tasolle yltäneetkään ovat ne aina olleet viihdyttäviä ja rakkaat hahmot tekevät niistä kuitenkin katsomisen arvoisia (over and over again!).

Tämä uusinkin leffa oli ihana, hell, it had Jack Sparrow in it! Mutta toisaalta se oli pienoinen pettymys. Vaikka Elisabethin ja Willin jättämää aukkoa yritettiinkin paikkailla Philipin ja Syrenan vaikealla rakkaussuhteella jäi minulle ainakin sellailnen fiilis etten oikein saanut uusista hahmoista otetta. Lisäksi monessa kohtaa hauskat letkaukset oli tehty ehkä liiankin ilmeisiksi, kaikkea ei tarvitsisi sanoa ääneen.

Lopussa oli kyllä toisaalta hauska huomata että käsikirjoittajat olivat jättäneet paljon kysymyksiä vastaamatta, epäilemättä siksi että voivat kirjoittaa vielä viidennenkin leffan jos siltä tuntuu. Ja kyllähän minä senkin menisin katsomaan, ja kutosen, ja seiskan, ja kasin jne. Kunhan vaan Jack Sparrow on leffoissa mukana! Muutenkin minusta nuo merirosvot on jotenkin vaan niin kiehtovaa väkeä että jaksaisin varmaan katsoa vaikka kakskytäykstoista leffaa niiden elämästä!

Olenko ainoa jonka mielestä POtC ykkösessä oli vaan parhaat ja voittamattomimmat jutut?? 

Tänään on vatsalihakset saanut treeniä enemmän kuin viimiseen viiteen vuoteen yhteensä! Syykin tähän naurujuhlaan löytyy; mä tajusin vihdoin ja viimein ottaa ystävien neuvoista vaarin ja lisäsin mun facebookin kieleksi Pirate English!

Vaikka olin aikaisemmin koukussa Facebookiin ei se ollut mitään tähän verrattuna. Kaikki asiat muuttui kymmenen kertaa hauskemmiksi kun ”like” nappulan kohdalla lukee ”arrr!” ja uloskirjautuminen kulkee nimellä ”Abandon Ship!”. Mä päätin just nyt että mä meen tämän idean takana olevan henkilön kanssa naimisiin, halusi se tai ei. Siis oikeasti? Miten jollakulla voi olla noin ihana mielikuvitus ja hyvä huumorintaju?? 

Täytyy sanoa että osa uutuudenviehätystä johtuu varmasti myös juuri siitä että käytiin eilen se Pirates of the Caribbean 4 kattomassa  leffoja. Tästä johtuen en tietysti pystyisi edes unissani vastustamaan kaikkia ihania Pirates of the Caribbean henkisiä sanontoja joita Facebookkini nyt pursuaa. Sitä pääsee ikään kuin elämään PotC maailmassa, mikäs sen parempaa??

Suosittelen tätä muutosta jokaiselle lämpimästi, vaikka jo pahasti facebookaddiktoituneille henkilöille tämä muutos saattaa kyllä tarkoittaa sosiaalisen kanssakäymisen loppumista (lue: minä!). No anyways, Cap'n Charlotta will now return to ”Yarr Vessel” to chat with some ”Mateys on board”.

Puutarhatonttuja

Tänään täällä Loviisassa oli "avoimet puutarhat" tapahtuma joka tarkoittaa sitä että täällä voi pyöriä katselemassa muiden puutarhoja. Vähän tyyliin avoimet ovet jossa jokainen saa ilmoittaa oman puutarhansa mukaan jos haluaa.

Ja koska täällä ei tosiaan ole mitään parempaakaan tekemistä käytiin äidin kanssa kiertämässä kuusi pihaa. Ja koska uusi kamera oli koekäytössä seuraa nyt kasviaiheinen kuvaoksennus.

Siis mä vaan rakastan syreenejä! Ensinnäkin siksi että niihin liittyy paljon muistoja lapsuusajan kesiltä kun mummon luona suunnilleen asuttiin kukkapenkeissä ja lisäksi niiden tuoksu ja ulkonäkö vain ovat niin ihanat! Miten näistä muka voi olla tykkäämättä?

Yhdellä pihalla oli näin söpö kaveri! Meinasin mennä tänä yönä varastamaan ton hauvan mustaks naamiomieheks pukeutuneena!

"Äiti, äiti kato! Mä tiedän mikä ton kukan nimi on!! ......... Öh.... Onhan se särkynyt sydän??"

Yhdessä pihassa oli tommonen tosi söpö penkki ja sinne täytyi tietenkin päästä istumaan. Toi oli muuten tosi kiva mutta sen takana ja alla kasvoi nokkosia jotka tunki noista kaikeista väleistä läpi. Onneks ei perse palanut!

Ehkä maailman söpöin pikkukahvila vaikka nimi antaakin olettaa että kyseessä in pahimman luokan kidutusluola. Ei tosin tänään ehditty jäädä syömään munkkirinkeleitä, sniiif!

Dagen efter

Onko kellään muulla ihania kavereita joita pääsee harmikseen näkemään vain muutaman kerran vuodessa? Mulla on. Aivan ihana tyttönen joka asuu kotkassa ja jonka kanssa ollaan pikkuipanoina leivottu mutakakkuja, kirmailtu pihamaalla alasti, rakennettu majoja, uitu mutalammikoissa ja jaettu kaikki kesät!

Nykyään nähdään tosiaan harvemmin mutta ystävyys ei ole muuttunut miksikään. Me ollaan edelleen ne kaks toilapäistä lasta jotka kaistapäisesti tuhoaa omaa ja muiden omaisuutta. Me ollaan ne jotka käy poimimassa kukat kukkapenkeistä, varastaa omenat puista ja pyyhelltää paljasvarpain kotkan yössä. Ja ihaninta on että joka kerta kun tavataan tuntuu siltä että nähtiin viimeksi eilen!

Tänä viikonloppuna olin, kuten sanottu, mummolassa ja tietysti piti myös Saraa päästä näkemään. Koska molemmat ollaan jo vanhoja käpyjä on suorastaan rikollista ettemme ole käyneet yhdessä vielä baareilemassa. Niinpä oli aika itsestäänselvää että Sara lähti esittelemään minulle Kotkan (Saran mukaan olematonta) yöelämää.

Ja voi ihana että lapsella voi olla hauskaa! Se olematon yöelämä paljastui oikein kivaksi baareiluksi ja voin käsi sydämellä sanoa että eilinen ilta oli paras pitkään aikaan. Aivan loistavaa fiilistä ei haitannut vaikka dj toistelikin vähän samoja biisejä eikä oikeastaan tehty mitään ihmeellistä. Meillä vaan oli koko ajan täydellinen flow päällä ja loppuillasta innostuttiin jopa haastamaan toinen toisiamme mitä hauskimpiin tehtäviin (Saran kanssa tää oli ihan parasta koska se oikeasti uskals suorittaa niitä tehtäviä!)

***

Aamulla tosin väsymys oli melkoinen eikä asiaa auttanut että ylös piti nousta ennen kymmentä. Just. Musta tuntuu lisäks että mä haisen aina baari-iltojen jälkeisinä aamuina ihan kuolleelle. En voi tajuta miten tupakanhaju (joita en edes itse polta!) voi tarttua hiuksiin niin tiukasti?? Siihen hajuunhan pyörtyisi suurempikin Ernesti...

Lisäksi olin saanut peukaloon kivan hevosenkengänmuotoisen muiston eilisillan bravuurista, nimittäin tulitiukun sytyttämisestä yhdellä kädellä. Miehiä harmittaa yleensä ihan tajuttomasti että tyttö pystyy siihen kun eivät itse osaa, kjäh kjäh! Pitäs kyllä tietysti muistaa että kun on ottanut yhden tai vähän useamman ei ehkä kannattaisi leikkiä tulitikuilla.

Tänään tosin tapahtui myös hauskoja asioita, mulle oli tullut pieni paketti jonka sisältä löytyi aivan ihana uusi kamera! ♥ Se on vaaleanvihreä, iskun- ja vedenkestävä joten mulla on sen suhteen korkeat odotukset, sehän saattaa kestää mun käytössä jopa paria viikkoa pidempään! Mukana tuli myös turkoosi kamerapussi (anteeks mutta mä en voi ymmärtää kuka ruudinkeksijä on todennut että vihreän kameran mukaan laitetaan turkoosi kamerapussi. Kaiken järjenkäytön mukaan niiden kuitenkin tulisi mätsätä?) joka on oikeastaan aika söpö. 


Isi päätti tietysti olla hirmusen julma ja laitto mut itse kokoamaan ton typerän laitteen mikä loppui siihen että tein kaikki asiat väärin, lahjattomat kun lukee käyttöohjeita, ja jouduin sitten kysymään miten virheet korjataan. "Kato sieltä ohjekirjasta" on muuten maailman huonoin vastaus siinä vaiheessa kun asia jo kusee. Ihan kun siellä muka lukisi että "jos muuten teit väärin (idiootti!) ja laitoit muistikortin sisään ennen kameran asetusten tallentamista, näin korjaat virheesi!". Tosi tekniikan ihmelapsi olen minäkin.. 

Söin muuten tänään kesän ekat mansikat! Nam nam nam! 

Minä haluan, haluan, haluan!

Musta tuntuu että tästä blogista alkaa pikkuhiljaa tulla semmonen: "Äiti mä haluaisin nää kaikki tavarat just heti nyt!". Täällä mummolassa kun yhtäkkiä löytyy ihan tajuttomasti luppoaikaa kun ehtii vaan selailla netistä kaikkea krääsää jota sitten luulee tarvitsevansa.

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt että haluaisin rannekellon. Ainut ongelma on että se ei saisi olla liikaa kellon näköinen, vaan sen pitäisi olla ennemminkin koru, johon on upotettu/lisätty kello. Ja näitähän piti sitten tänään googlailla että voin elokuussa vinkata äidille synttäreiden lähestyessä.

Guessillä ainakin oli tosi nättejä kelloja joista tykästyin moniin, samaten Juicy Couturen mallistosta löytyi omaa silmää miellyttäviä yksilöitä. Monet kellot olivat suloisen tyttömäisiä, vaaleanpunaisine yksityiskohtineen ja voisin hyvin kuvitella käyttäväni valitsemiani kelloja ihan korujenkin tilalla. Juuri niinkuin halusinkin. Ainut mikä jäi harmittamaan etten löytänyt yhtään ihanaa kultakelloa koska mielelläni hankkisin sitten sekä kultaisen että hopeisen kellon. Mutta ehkä niitäkin ehtii vielä katselemaan (tässä vedetty viimeiset 19 vuotta ilman kelloa joten tuskin kuolen mihinkään puutostilaan).  Nämä siis ainakin lähtevät mietintämyssyyn:

Ja kun nyt koruja lähdettiin metsästämään täytyi tietysti piipahtaa myös Disney Couturin sivuilla katsomassa mitä ihania uutuuksia sinne on tupsahtanut. Olen vaan ihan silmittömästi rakastunut noihin disney-aiheisiin koruihin joista osa ehkä on vähän yliampuvia mutta suurin osa juuri sopivan suloisia mutta "huomaamattomia".

Mitään uusia helmiä en tällä kertaa löytänyt mutta päädyin kuolaamaan niitä samoja vanhoja rakkauksia jotka mielelläni adoptoisin ihan koska tahansa. Varsinkin nuo rannekorut joihin on kaiverrettu sitaatteja ihastuttavat kovasti. Nekin saattavat löytää tiensä synttäritoivomuslistalle.

Ihan valinnanvaikeushan tässä iskee! Onko kenelläkään muulla samaa ongelmaa? Anyone??

Outoja unia!

Mun on vaan pakko jakaa tää uni täällä blogissakin vaikka ollaan räkänaurettu sille jo tuhat kertaa kavereiden kanssa.

Meillähän on siis koulussa yksi jätkä, sanotaan vaikka herra Ö, jota on tullut tarkkailtua vähän sillä silmällä.  Noh, tässä unessa ollaan koulun kanssa baarissa juhlimassa, myös herra Ö kavereineen. 

No, jossain vaiheessa mulle tulee ihan hirveä himo snägäriruokaan. Ei mäkkiruokaan, ei heseruokaan vaan silmissä killui makkaraperunoiden kuvat. 

Niinpä kysäisen lähteekö kukaan mukaan ja herra Ö ilmoittautuu vapaaehtoiseksi. (Tässä vaiheessa vois kuvitella että uni loppuu ihan erilailla kuin mitä se oikeasti loppuu..) 

No, just kun ollaan menossa ovesta ulos herra Ö:n kaveri kiitää kulman takaa ja ilmoittaa myös tulevansa mukaan. No, ei siinä mitään, lähdetään sitten kolmistaan sinne snägärille (vai snagarille?). Minä ja pojat. 

Matkalla sitten ruvetaan puhumaan asioista vähän "I have never.." - pelin tyyliin ja pojat kysyy olenko koskaan suudellut naista. No tottakai olen, eikös kaikki tytöt ole? Ja ollakseni v-mäinen pamautan saman kysymyksen pojille takaisin, "oletteko koskaan suudelleet miestä?". Molemmat näyttää vähän vaivaantuneilta ja siltä että ahdistaa. Totean siis että eivät varmana ole. 

Vähän vielä kiusatakseni kehotan heitä suutelemaan toisiaan, ihan vaan, you know, to get it over with. No pojathan pussaa. Ja pussaa. Ja pussaa. Ja jossain vaiheessa itselle tulee vähän kumma olo. Kunnes herra Ö lopulta katsoo kummastuneisiin kasvoihini ja kysyy: 

"Siis mitä, etkö sä tienny meistä??" 

Että joo terve, ei ihan mullakaan taida olla kaikki smurffit laaksossa tai tää oli tosi masentava enneuni! Ajattelin että ku seuraavan kerran nähään ni täähän vois olla aika hauska avaus.
"Moi, arvaa, mä näin muuten susta unta?"
"Aijaa??"
"Joo, siinä unessa sä paljastuit homoks!"

Se varmaan tykkäis musta hirveesti sen jälkeen....

Ehkä tahdon ehkä en!

Mummolassa ollessa sitä huomaa tekevänsä mitä kummallisimpia asioita, sen lisäksi että rupeaa kasvamaan horsmaa. Tänään olen oikeastaan vain pupeltanut pleikkarin edessä, lukenut vanhoja Aku Ankkoja ja yrittänyt ahdata kupuuni kaiken mummon tyrkyttämän ruuan. Lisäksi olen pelaillut noiden kanssa Uunoa (olen ihan voittamaton!) ja pyörinyt nettisivuilta toisille.

Jossain vaiheessa heräsin siihen että haeskelin googlesta erilaisia disneyhahmoja joista saisi hauskoja tatuointeja. Mielestäni tatuoinnit ovat aina olleet vähän kaksijakoinen juttu. Toisaalta haluaisin tosi mielelläni tatuoinnin mutta sitten kun taas ajattelee asiaa toiselta kantilta muistuu taas mieleen että siitä ei sitten pääse eroon, ikinä.

Viime aikoina kuitenkin jossain aivojeni syvimmissä sopukoissa on siintänyt ajatus disney-aiheisesta tatuoinnista. Moni varmaan sanoisi että disney aiheinen tatuointi on aikamoinen riski ja olen ihan samaa mieltä. Mutta jotenkin ajatus kuitenkin viehättää minua. Olen pienestä pitäen rakastanut disney-klassikoita ja se rakkaus on oikeastaan vain syventynyt iän karttuessa. Rakastan edelleen kaikkia ihania sivuhahmoja, juonia ja ennen kaikkea rakastan sitä sanomaa jota disneyn klassikkopiirretyt kantavat. Kaikissa on nimittäin vahvasti esillä omiin unelmiinsa uskominen ja niiden toteuttaminen!

Mitään väritettyä hehtaarikokoista disney-hahmoa en todellakaan ihooni halua, mutta ajatus siluetista ihastuttaa kovasti. Yksi hauska idea jonka bongasin oli että esimerkiksi disney-hahmot kävelevisivät jonossa nilkan tai käsivarren, toisaalta olen myös tosi tykästynyt yhteen kuvaan Peter Panista ja tuo hahmo kuuluu muutenkin lausahduksineen lemppareideni joukkoon!

Nuo siluetit voisivat olla aika hauskat esimerkiksi nilkkaa kiertämässä!

Joku kuva joka ei heti huuda "disney" mutta kuitenkin on teemaan liittyvä voisi olla hauska, en tosin vielä tiedä mikä se voisi olla. Ehkä ruusu Kaunottaresta ja Hirviöstä (vaikuttaa tosin vähän tylsähkölät), hiiret Tuhkimosta voisi myös olla hauska idea tai joku pelkistetty kuva hyvistä haltiattarista + pahattaresta Prinsessa ruususesta..? Tai joku johon saisi vähän elementtejä kaikista kuudesta prinsessaleffasta?

Nojoo, tuskinpa tässä nyt vielä ainakaan tatuointia hankin mutta aina on kiva lähteä "mutta mitä jos nyt kumminkin?"-matkalle!

Tuoksunko nyt hyvälle??

Tänään olen ollut todella aikaansaava. Päivän aikana olen ehtinyt käydä yhden todella kiivaan keskustelun facebookissa siitä että onko kaverini hirveä nudisti/vilauttelija vai olenko minä vain parantumattomasti pervo. Lisäksi olen ahminut sisuksiini mummon herkkuruokia ainakin kymmenen kilon edestä. Terve vaan huominen turvotus!

Mulla on maailman ihanimmat isovanhemmat ja nytkin mummo oli käynyt keräämässä kieloja mun huoneeseen, ihan vaan koska se tietää että tykkään niistä! Ne on niin kauniita kukkia ja tuoksu on ihan huumaava! Ajatukset kiitävät heti keskikesään ja unettomiin öihin kun keskiyöllä lähdetään kävelemään kuutamouinnille ja matkalla kielot suorastaan kutsuvat metsään keijuja katsomaan! Mietin just tossa että jos jostakin löytyisi kielon tuoksuinen hajuvesi lähtisi se varmaan mukaani. Niinpä jouduin tietysti vähän googlailemaan kielontuoksuisia hajuvesiä ja löysinkin muutaman ihan hauskankuuloisen ehdokkaan.

Varsinkin tuo Givenchyn "My givency Dream" jäi kiinnostamaan koska oma lempparihajuveteni on samaisen valmistajan "Lovely Prism".  Ostin tuoksun joskus heräteostoksena laivalta ja sen jälkeen olen harmitellut monen monituista kertaa etten ole sille kaveriksi toista pulloa hankkinut. Kaupoista ei nimittäin juuri tuota tuoksua enää harmikseni löydy. Muutenkin olen usein tykästynyt noihin Givenchyn kausituoksuihin (joita valitettavasti yleensä saa vain yhden kesän ajan) ja noiden pullojen muotoilukin miellyttää silmää. Söpöjä mutta tarpeeksi simppeleitä!


Toinen tämänhetkinen suosikki on Nina Riccin "Love by Nina" joka on ihanan kirpsakka hajuvesi suloisessa pullossa! Voisin teillekin vinkata että, fragrantica.com, on tosi kiva sivusto hajuvesistä kiinnostuneelle. Siellä pyöriessäni huomasin itsekin itse asiassa että kaksi lempparihajuvettäni ovat aika samantyyppisiä. Molemmissa on tuo vihreä omena pohjalla ja molempia tuoksuja kuvaillaan keväisen freesseiksi kukkaistuoksuiksi! 

Mikähän siinä on että kaikki naiset tuntuvat olevan ihan hulluina hajuvesiin. Tai siis, jos loogisesti ajatellaan, me maksetaan kuitenkin aika tajuttoman paljon pienistä pulloista nestettä. Nesteestä joka saa meidät tuoksumaan hyvälle. Mutta oi sitä fiilistä kun saa viilettää siellä hajuvesihyllyjen välissä, testilaput käsissä ja haistella mitä ihanimpia ja huumaavimpia tuoksuja. Ja täytyy myöntää että kyllähän se itsetunto kohoaa ihan uusiin sfääreihin joka kerta kun sieltä kauniista pullosta suihkauttaa suloisentuoksuista parfyymiä iholleen. Sitä tuntee itsensä vetäväksi ja kauniiksi, upeaksi!

Niinpä minäkin olen uhrannut varmaan ihan liian paljon rahaa hajuvesiin mutta toisaalta sitä voi kysyä olisinko ollut onnellisempi ilman niitä? Tuskinpa.

Liukastelua!

Nyt on sitten ajokortin kakkosvaihe suoritettu! Olin tänään liukkaankelinradalla kahdesta kuuteen (ja kukaan ei tietysti ollut etukäteen infonnut mulle siitä että tuolla menee noin kauan..) ja vaikka aamulla olikin vähän ongelmia auton kanssa meni loppupäivä oikein hyvin ja hauskaakin oli!

Meillä oli ensin kierros "turvatalossa" jossa saatiin pyörähtää autolla ympäri. Siellä autossa ylösalaisin hengatessa oli kyllä vähän outo fiilis mutta ulos oli helpompi tulla kuin kuvittelin. Vähän nolostutti kun olin ainoa joka hihitteli siellä autossa koko pyörittelyn ajan. Ne muut oppilaat istu ihan hiljaa, en tiiä miten ne pysty siihen, omalla kohdalla sellainen spontaani äännähtely tulee ihan itsestään!

Turvatalon jälkeen päästiin asiaan: ajoradalle! Meillä oli maailman hauskin ohjaaja joka loi walkie-talkien avulla "tilanteita". "Te jäitte ylitöihin ja nyt poikaystävä passitti vielä makuuniin. Salkkarit jäi näkemättä ja nyt ajat vihaisesti viittäkymppiä etkä huomaa näitä lapsia ennen mutkaa. Aja, aja, aja!". Kuten arvata saattaa ne lapset melkein jäi auton alle ja omalla kohdalla auto pyöri ympäri enemmän kuin kerran. Pysähdyksiin sain auton kuitenkin kaikkein nopeiten! Wihiii! (minäkö kilpailuhenkinen?? eeeen toki!)

Täytyy myöntää että pistihän toi miettimään miten se auto käyttäytyy oikeasti pakkasilla (okei, opettajakin sanoi että mulla on huonot takarenkaat eli en oikeasti edes ajanut huonosti). Nooh, luultavasti kaikki on jo pyyhkiintynyt päästäni huomiseen mennessä, mulla on banaanikärpäsen muisti!

Me and my M!

Noniiin! Eli eilen yks apina tuli tänne Loviisaan pitämään mulle seuraa ja täytyy sanoa että oli ihanaa pitkästä aikaa viettää laatuaikaa M:n kanssa! Vaikka en ollut oikeastaan suunnitellut meille mitään upeeta ja jännittävää ohjelmaa keksittiin silti tekemistä koko ajan ja aika hurahti ohi vähän liiankin nopeasti! 

Ihan ensiksi läski-lapset lähti Pirkon grillille hakemaan ruokaa! Tarkemmin sanottuna nakki-perunat tai vastaavat joiden päälle tietysti tuli miljoonaa eri maustetta ketsupista sipulirouheeseen! M oli vähän nössömpi ja otti tyyliin pelkkää ketsuppia! Fail...! Ruokaa ei kylläkään voitu hotkia siellä snagarin pihassa koska ulkona satoi (kiitos vaan M ku toivoit sadetta...) joten ajeltiin autolla rantaan ja istuskeltiin sitten peltipurkissa mässyttelemässä. 

Sieltä sitten suoraan saunaan ja heittämään talviturkit, iiiiiks!! Voi hyvä jumala että se vesi oli kylmää ekalla kerralla! Melkein kuolin! Koska mähän en siis voi laskeutua veteen rauhallisesti askelma kerrallaan vaan mun täytyy hypätä sinne. Ihan siksi että mun itsekuri ei riitä siihen että askelma kerrallaan laskeudun sinne kylmään veteen. Pääsen aina johonkin vyötäröön asti kun jo ponkaisen kuivalle maalle haukkomaan happea. Ei, siinä tyylissä on vaan liian monta mahdollisuutta muuttaa mieltään. Se päätös pitää tehdä kerralla ja sitten mennään eikä meinata! 

Haha! Meinaan vieläkin kuolla kun mietin sitä äo:n määrää joka vaadittiin että mä ja M saatiin tää aikaseks! (tärkeä huomio: minä voitin enkä edes joutunut huijaamaan hirveästi!) 

Saunomisen jälkeen on kyllä aina maailman rennoin ja puhtain olo ja jottei ilta lähtis ihan käsistä päädyttiin M:n kanssa pelaamaan maailman nörteintä peliä, nimittäin alfapetia. Ja vieläpä ruotsiks. Just.. Mä kusen sen pelin jo ihan suomeks ni mites se sit ruotsiks, ei terve... Peli meni kuitenkin odotettua paremmin (nörttifaktori nous just sadalla prosentilla...) eikä pelilauta täyttynyt pervoista sanoista vaikka ehdotuksia lenteli. "Jos mulla ois yks a lisää saisin kirjotettua anaali", "hyväksytääks perse sanaks??". 

Illalla mentiin vielä ottamaan vähän kuvia ilta-auringossa, joka tosin laski vähän liian nopeasti. Ulkona oli ehkä ihanin sää ikinä, niin rauhallinen ja jotenkin freessi sateen jäljiltä. Meee like! 

Ette muuten tiedäkään miten vaikeaa ison kiven päälle kiipeäminen on sateen jälkeen! Multa meinas kunto loppua kesken!

Innostuin leikkimään iphoton ominaisuuksilla ja tykästyin tähän "antiikkiseen" kovasti! 

Osasin olla myös todella kaunis ja edustava! 

Ja tietysti apinan piti päästä puuhun! Huomatkaa toi leikkipuisto tuolla taustalla, sinnekin piti tietysti mennä leikkimään! 

Tänään olis vielä tiedossa liukkaankelinrata ja sitä koskien olen vetänyt jo yhdet itkupotkuraivarit kun meidän ah-niin-ihana auto päätti sanoa itsensä irti ja olla käynnistymättä tänä aamuna. Siis olisin voinut potkasta sitä! Kuinka ärsyttävää on että mun päiväohjelma yhtenä päivänä tässä kuussa on riippuvainen autosta ja just silloin se päättää että "nyt toi akku on liian vanha, en käynnisty!" Prkl! No onneksi isi hoitaa, vaikka puhelimen kautta ja se vanha rakkine on nyt korjauksessa niin että isin pikku-prinsessa pääsee ajelemaan "jäälle" (rautaa, rasvaa ja vettähän se oikeesti on...). Wish me luck! 

Be careful what you wish for

Jeejeeejeee! Tänään M tulee tänne Loviisaan minua moikkaamaan ja täytyy sanoa että vaikka olen tajuttoman onnellinen että se tulee voisin samalla kuristaa sen. M päätti nimittäin eilen toivoa sadetta tälle päivälle ja, oh yes, tuollahan sataa kuin saavista kaatamalla. Että kiva juttu joo.

Tänä aamuna huomasin kuitenkin ilokseni että tähän ihoonhan on jo tarttunut aika kivasti väriä mikä johtaa siihen että:
a) mun ei tarvii joka aamu tapella sataa vuotta tän mun naaman kanssa. Mun jäätävät silmäpussini nimittäin häviää melko hyvin aina kesän myötä (vaikka nukunkin paljon vähemmän, mä vihaan talvea) ja lisäksi sitä näyttää terveeltä vaikka ei poskiin sutaisisi aurinkopuuteria!
b) mun paras ystävä rasvatuubi saa jäädä kotiin koska iho ei kuivu käppänäksi kahdessa sekunnissa!
Eli kaikinpuolin ruskettuminen on aika jees!

Nyt sitten vaan odottelen että M vihdoin saapuu tänne Loviisaan, VR:n junat om myöhässä. Ylläri! Illalla käydään varmaan pienellä Loviisa  sightseeingilla ja mennään joko pizzeriaan tai snägärille syömään :)

Kattokaa muuten miten söppänä mun äiti on. Se ties että mun kaveri tulee kylään ja laitto M:lle heti oman pyyhkeen. Ei se mulle vaan tommosia laita....

Aaaaand it's Sunday!

Eilinen päivä meni vähän samassa heppa-humussa kun toi lauantaikin (nyt puolet blogia seurailevista tyypeistä pelästyy näitä heppajuttuja ja vannovat etteivät koskaan enää aio eksyä tänne). Mutta mäpä kerron niistä anyway, njäh njäh!

Eilen olin siis aamupäivällä auttamassa Pirreä pakkaamisessa kun porukka oli lähdössä Saloon kisoihin. Mä itken vieläkin verisiä kyyneleitä ettein voinut lähteä mukaan, mä haluan, haluan, haluan mennä kisoihin tänäkin kesänä. Haluan valittaa siitä että kisapaikalla ei ole kuin yksi likainen bajamaja. Mä haluan nukkua hevosautossa vaikka siellä haiseekin ihan hirveältä. Mä haluan laittaa Sackin kisakuntoon- Mä haluan ostaa buffa-ruokaa suloisilta tädeiltä (tai happamiltä tädeiltä, käy sekin!). Mä haluan taas kokea kaiken mikä kisoihin kuuluu!

No, eilen sain kuitenkin vain pakata ja vilkuttaa porukalle kun ne kaasutteli heppa-autolla pihatietä pitkin mutkan taakse. Itkuopotkuraivarihan siinä meinas tulla mutta onneks oma kummitäti pelasti päivän ehottamalla että tulisin tämän mukana ratsastamaan, ja estetunnille sitäpaitsi! Onko parempaa kummitätiä olemassa?? (nille jotka yrittää väittää muuta, vastaus on: ei, ei ole!)

Tunti meni ihan upeasti vaikka en esteitä ole päässyt pomppimaan varmaan puoleen vuoteen. Allani oli Pairon niminen hevonen (poni se kyllä mun silmissä oli), tosi miellyttämishaluinen ja mukava tyyppi jonka kanssa homma sujui kuin leikki. Ah sitä fiilistä kun pääsee ilta-auringossa laukkaamaan esteiden yli! Ei ole sen voittanutta!

Lauantai-leikkejä vähän myöhään kerrottuna

Tiedättekö, yli viiden minuutin automatka vanhempien kanssa ei voi päättyä muuhun kun katastrofiin! Ensinnäkin ne haluaa kuunnellä Iskelmä-radiota ja jos yritän blokata kauhean todellisuuden i-podin kuulokkeilla rupeavat vanhukset juttelemaan minulle niin että joudun kuuntelemaan suomihumppaa vaikka vastentahtoisesti! Lisäksi noi nahistelee kuin kaksi viisivuotiasta konsanaan ja välillä tuntuu oikeasti siltä että pää räjähtää niiden kanssa.

Espooseen kun päästiin oli noi kuitenkin aika söpöjä ja vei mut syömään (ehkä mä kuitenkin tykkään niistä ihan vähäsen) maailman suloisimpaan pikku-ravintolaan! Sieltä tilasin sitten lehtipihvin ranskalaisilla niin kuin kesällä kuuluukin (ei en ottanut niitä niiskuneidin-nakkeja ja muumimamman lihapullia vaikka äiti kovasti niitä yrittikin ehdotella). Jälkkäriksi sai sitten valita halusiko kahvia, teetä vai jätskiä? Siis oikeasti, kuka muka valitsee jotain kahvia kun tarjolla on Ville Vallattomia, en minä ainakaan! Mussutin siis tyytyväisenä toffeenmakuista jätskipuikkoani isän litkiessä tyhmää, mustaa litkuaan.

Siis tässä kuvassa on väärin ehkä kaikki mikä voi mennä pieleen:
1. Voisko joku opettaa mulle että kypärä laitetaan suoraan päähän, ei noin että se on kallistunut puol metriä vasemmalle.
2. Ton hihnan vois myös laittaa vähän tiukemmalle niin pysyis ehkä jopa kypärä päässä..
3. Joku vois myös ystävällisesti muistuttaa että pussihousuissa ei ole hyvä ratsastaa, Koska ne menee makkaralle ja nipistelee.
4. Mites ois se ryhti, vaikka on kuinka kivaa näyttää säkilliseltä perunoita vois se ryhti ehkä olla aika kova sana eiks vaa?

Lopulta pääsin kuitenkin sinne tallille minne alunperin pitikin ja pääsin haistelemaan heinän tuoksua, painamaan kasvot hevosen harjaan ja rapusttelemaan rakkaita kavereita. Olin sitäpaitsi lupautunut auttamaan vanhan hoitohevoseni estekurssille joten pienen harjailun jälkeen pääsin ponnistamaan Sackin selkään. Ja kuten asiaan kuuluu oli hevosen omistaja Pirre myöhässä joten pääsinpä sitten vielä vähän verkkaamaankin ravissa vaikka varustukseni olikin ihan ala-arvoinen. Ai, mitennii pussihousuissa ja kangastossuissa ei ole ihan upeeta ratsastaa??

Tallipäivä venyikin sitten ihan iltaan asti kun päädyin hoitamaan Pirren uutta heppaa Eemeliäkin, maailman isoin mutta lempein nelivuotias joka näyttää ihan jättimäiseltä hemulilta. Tallipäivän jälkeen ajettiin hesburgerin (mä olin ihan unohtanut miten nälkä tallilla tulee!) kautta Suvin luokse. Siellä sitten pelailtiin ja huomattiin yhtäkkiä että hupsistakeikkaa, kello onkin jo neljä. Eihän me edes suunniteltu että mentäisiin aikaisin nukkumaan, ei.... Nukahtaminen onnistui tosi hyvin kun aurinko jo nousi ja pikkulinnut visersi!

Onnellinen talli-lapsi! 

Heppailua!

Jee, jee jeee! Mun sydän sykkii ilosta vaikka minut revittiin sängystä ennen yhdeksää tänään (siis tarkemmin sanottuna 8.15, aika hirveää!). Edessä odottaa nimittäin tallitäyteinen viikonloppu johon mahtuu kaikki ne asiat joita olen kaipaillut. Tänään menen hoitamaan Sackia (vanhaa hoitohevostani) kurssille ja huomenna olisi kisahumua tiedossa. Voiko parempaa viikonloppua ollakaan?

Pitäkää nyt tekin sormet ja varpaat ristissä että sää pysyisi hyvänä etten joudu itkemään huomenna kisapaikalla sateessa. Vaikka toisaalta, oma viehätyksensä siinäkin tietysti on.. Mutta kyllä ne aurinkoiset kisapäivät vaan on sitä jotain!

Dumdidumdum! On se elämä ihanaa!

Kuvat kisoista viime vuodelta, noita kuvia on tänä talvena katseltu monta kertaa jonka seurauksena olen elätellyt toiveita aikamatkasta.

Ps. Minä keitin tänä aamuna munia! (Pervoimmat repii tästä liikaakin huumoria..) Onnistuneesti!

Jäätskipäivä!

Nukuin aamulla ihan rikollisen pitkään koska makasin puol yötä sängyssä ja kirosin meidän kissan maanrakoon. Se riiviö piti ääntä, raapi ja mourusi niin että meinasin nousta sängystä heittämään sen seinään. Ja ah kuinka upea fiilis olikaan kun tajusin että se piti ääntä koska se oli jäänyt vaatehuoneeseen lukkojen taakse. Tosi kiva hei, jos olisin noussut heti katsomaan mikä sillä oli hätänä olisin säästynyt monen tunnin naukukonsertilta. Hienoa.

Pieleen menneen yön jälkeen tämä päivä kuitenkin yllätti positiivisesti. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pääsin koeajamaan uudet bikinini tossa terassilla aurinkoa ottaessa. Lisäksi sain taiottua itselleni vahingossa rusketusrajat. Lisäksi löysin pakastimesta lempparijätskiäni jota sitten popsin tyytyväisenä aamupalaksi. Mulla on maailman terveellisimmät elämäntavat!

Tämmönen yks söpöläinen piti mulle seuraa!

Illalla täällä loviisassa oli tapahtuma nimeltä "Lovisa by night" eli kaikki kaupat oli kymmeneen asti auki. Siis ette tiedä mitkä räkänaurut vedin tolle eka. Siis kymmeneen! Kannattaa varoa ettei homma lähde ihan käsistä. Ilta oli kuitenkin yllättävän kiva, sain kaksi jätskipalloa Ingmannin jäätelökioskista (voisin oikeastaan kesällä vaan skipata kaikki muut ruuat ja lähteä jäätelö-dieetille) ja vaikka ilmapallot loppuikin just ennen kuin sain yhden oli tunnelma oikein rento ja mukava. Lisäpisteitä päivälle siitä että oli shortsikeli!

Funny Words!

Onko teidän kaverit joskus käyttänyt hassuja itsekeksimiään sanoja jotka nostaa aina hymyn huulille? Mun kavereilla näyttää olevan ilmauksia vaikka muille jakaa ja hävettää myöntää mutta kaikkia hassut sanat eksyy ihan naurettavan helposti omaan puheeseeni. Ja koska osa näistä sanoista on ihan huomattavasti parantanut mun elämänlaatua päätin nyt jakaa suurimmat helmet teidän kanssanne!

”En plingare”, toimii paremmin Ruotsiksi ja oikeastaan käytänkin tuota ilmausta vain silloin kun puhun ruotsia. Tää ilmaus lähti siitä kun erottiin tyttöjen kanssa ennen kesälomaa ja M totes että muista sitten lähettää viestiä aina ku törmäät hyvännäköseen jätkään! No mitä mä muka lähetän??? Lähetä vaikka... PLING! No plinhän siitä tuli ja hyvännäköisestä äijästä plingare. Jos on tarpeeksi kuuma on ansainnut pling-viestin. As simple as that!

Tästä päästään kätevästi muita miesasioita käsitteleviin juttuihin ja niinkin söpöön sanaan kuin ”Varvistusvara”. Tänkin sanan kohdalla näytin varmaan aluksi suurelta kysymysmerkiltä mutta pienen selittelyn jälkeen olin täysin vakuuttunut varvistusvaran tarpeellisuudesta. Ja siitä että miehessä pitää olla varvistusvaraa. Ja koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa päätin liittää tähän havainnollistavan kuvan.

wehearit.com

Tämä samainen kaveri jonka olen nimittänyt seuraavaksi Einsteiniksi tuon varvistusvaran keksimisen vuoksi on myös tartuttanut minuun sanoja kuten ”ylläripylläri” ja ”aivopieru”. Ylläripyllärissä ei hirveästi selittelemistä ole mutta aivopieruhan on sama asia kuin ”black-out”. Joita mulla on usein i might add.

Viimeisin sana joka tähän postaukseen pääsee on sana ”pojkvännsparkeringen” eli näppärästi suomennettuna ”poikaystäväparkki”. Ja mikäs tämä sitten on ladies and gentlemen? Se pn penkki joka löytyy melkein jokaisen vaatekaupan pukuhuoneista. Siihen penkille voi huoletta laittaa poikaystävänsä vauvaparkkiin siksi aikaa että itse saa vaatteet kokeiltua. Yleensä penkillä istuu yksi tai useampi katkeran näköinen mies jolta löytyy sylistä ainakin viisi muovipussillista vaatteita.

Sadepäivän huveja

Tänään olin siis arvioivassa ajossa ja eka kierros meni kyllä kuninkaallisesti perseelleen. Mulla meni kaikki keskittyminen siihen ettei se saamarin auto stögännyt jokaiseen liikennevaloon. Toinen kierros meni sitten jo vähän paremmin. Onneksi oli ihan hauska ajo-opettaja joka osas nauraa mun toilailulle eikä ottanut meikäläisen mokia liian vakavasti.

Kotiin kun tulin odotti vähän ikävämpi ylläri, meidän pikkuisella oli silmä melkein muurautunut rähmästä kiinni ja yritin sitten sitä putsailla topseilla. Toivottavasti meidän suloisella kisulilla ei nyt kuitenkaan mitään silmätulehdusta ole ja onneks toi yks nyt näyttää olevan ihan kunnossa.

Näin meillä! Huomatkaa että yleensä toi yks karvakasa on tunkemassa mun syliin etten ainakaan nää tietokoneen näytöltä mitään! 

Muuten tänään on tullut puuhailtua paljolti sadepäivän aktiviteetteja kuten telkkarin kattomista, facebookkailua ja sohvalla löhöämistä. Myy on nyt innostunut kovasti tästä tietokoneesta ja yrittää aina änkeä syliin tai viereen heti kun mä avaan läppärin. Ollaan jo monta iltaa peräkkäin katsottu yhdessä frendejä ja gossip girliä.

Mähän olen ihan tajuton nössö joten päätin että tänään päivällä oli hyvä idea kattoa "kauhuleffa", ja valitsin lopulta melko uuden "Red Riding Hoodin". Noh, eihän se nyt mikään megapelottava ollut mutta jos mulla ois menny pupu pöksyyn ois päivänvaloa riittäny vielä moneks tunniks rauhoittelumielessä. Tykkäilen hirveästi tosta Amanda Seyfriedistä näyttelijänä ja tämäkin leffa oli ihan hauskaa katsottavaa, vähän erilainen leffa kuin mitä yleensä katselen. Ja siis saihan toi Shiloh Fernandez vaan sukat pyörimään nilkoissa synkässä miespääroolissaan. Siis kattokaa tota katsetta ja kroppaa, miten tohon muka voi olla ihastumatta?!? (Ai mitennii ihastun roolihahmoihin liian helposti?)

Muutenkin musta oli hauska idea vähän sekoitella vanhoja lastensatuja ja taruja uudessa leffassa vaikka lopputulos ei ehkä se jännittävin ollutkaan.

Valokuvausta!

Meillähän tosiaan oli kaverin kanssa hienonhieno kamera käytössä pari viikkoa takaperin jolla päädyttiin räpsimään toisistamme kuvia iltakävelyn aikana. Ja koska mä tykästyin niihin kuviin ihan tajuttomasti (en näyttänyt kaikissa hamsterilta tai siltä että kasvatan lääketieteen nimissä toista leukaa) päätin että kaikkia varmaan kiinnostaa kattoa mun pärstää over-and-over again ihan vaan koska hei, nää kuvat jopa onnistu!

Lisäksi mainittakoon että tänään sataa (tosi kiva hei, nyt piti olla kesä!) ja luultavasti mun elämässä ei tapahdu mitään muuta jännittävää joten voidaan ainakin fiilistellä että tänä kesänä oli edes yks viikko aurinkoista ja lämmintä!

Kiitokset näistä kuvista menee H:lle joka on mun ikioma kamera-nero! Itse asiassa ainut ihminen jonka kuvattavana en tunne itseäni meganoloksi! Kiitos suklaapalloseni ♥ Nyt pitää enää vakuutta se siitä että munkin kuvaustaitojen täytyy päästä oikeuksiinsa eli mun täytyy saada siltä lupa julkasta senkin kuvia! Kuinkakohan ilkeän suunnitelman sitä viittis keksiä että se antas periks..?

Tossa ylemmässä kuvassa mä näytän ihan hiiviskelevältä klonkulta. Kattokaa nyt noita sormiaki! Mä näytän just siltä että suunnittelen jotain megailkeetä.

Miksi, oi miksi aurinko ei voi paistaa koko ajan? Mä rakastan, rakastan, rakastan (sanoinko että rakastan??) minishortseja enkä saa käyttää niitä kuin pari kuukautta vuodessa. Mun mielestä se on jo pikkasen epistä. Voisitko siis luontoäiti taikoa meille lämpimät talvet? Pretty please?

Kuten kuvasa näkyy pääsin sinne puuhun vaikka pari postausta takaperin näyttääkin epäilyttävästi siltä että multa on apinageeni kokonaan hävinnyt. Älkää huoliko, kaikki jotka tuntee mua vähänkään voi vakuttaa että oon varmaan puoliks simpanssi ja puoliks ihminen.. 

Väripläjäys!

Koska blogger päätti viime viikolla poistaa postauksen mun upeista varpaankynsistä (kaikki hakee kiinnostuskiikarit!) päätin sitten tänään postata uudestaan! Tänään tuli taas uusi kesäteko tehtyä, lakkasin nimittäin kaikki varpaankynnet erivärisiksi! Jeejee! Nyt ne piristää mun päivää tossa heilumalla sateenkaaren väreissä. Tää on itse asiassa jo perinne koska lakkasin kynnet jo pari vuotta takaperin kesällä erivärisiksi enkä ole sen jälkeen tainnut olla päivääkään ilman kynsilakkaa..? (Joo tiedetään, olen outo, mutta olen todennut että jokaisella saa olla se yksi oma outous, oli se sitten tapa tai mielipide, ni tää on sitte mun). Ja kyllä, tiedän myös että nuo kynnet on äärimmäisen lapselliset mutta ah niin piristävät ja hauskat!

Nyt varpaankynnet siis vilkkuvat pinkkeinä, keltaisina, vihreinä oransseina ja sinisinä. Siniset varpaat näyttää ihan siltä että ne ois menny johonki kuolioon. Joku tohtori joutuu varmaan amputoimaan ne ihan vaan rumuuden takia.

Tajustin just että näissä mun kuvissa ne siniset pikkuvarpaat jää just piiloon. Ehkä ihan hyvä niin ei kukaan pyörry kun luulee mua frankensteiniks tai jtn! Mun oli myös pakko tunkea noi voikukat tohon, ihan vaan siks että nyt on kesä! 

Tänään kävin myös kävelyllä vähän "tutustumassa" tähän Loviisaan, tuleehan täällä varmasti vietettyä jos jonkin verran aikaa nyt kun nuo vanhemmat ovat tänne muuttaneet. Ihan kiva ranta täältä ainakin löytyi ja iso kivi! Jonka päälle tietysti piti kiivetä vaikka polvet menikin siitä ihan ruhjeille. Koskakohan sitä kasvais aikuiseksi??