Nykyään nähdään tosiaan harvemmin mutta ystävyys ei ole muuttunut miksikään. Me ollaan edelleen ne kaks toilapäistä lasta jotka kaistapäisesti tuhoaa omaa ja muiden omaisuutta. Me ollaan ne jotka käy poimimassa kukat kukkapenkeistä, varastaa omenat puista ja pyyhelltää paljasvarpain kotkan yössä. Ja ihaninta on että joka kerta kun tavataan tuntuu siltä että nähtiin viimeksi eilen!
Tänä viikonloppuna olin, kuten sanottu, mummolassa ja tietysti piti myös Saraa päästä näkemään. Koska molemmat ollaan jo vanhoja käpyjä on suorastaan rikollista ettemme ole käyneet yhdessä vielä baareilemassa. Niinpä oli aika itsestäänselvää että Sara lähti esittelemään minulle Kotkan (Saran mukaan olematonta) yöelämää.
Ja voi ihana että lapsella voi olla hauskaa! Se olematon yöelämä paljastui oikein kivaksi baareiluksi ja voin käsi sydämellä sanoa että eilinen ilta oli paras pitkään aikaan. Aivan loistavaa fiilistä ei haitannut vaikka dj toistelikin vähän samoja biisejä eikä oikeastaan tehty mitään ihmeellistä. Meillä vaan oli koko ajan täydellinen flow päällä ja loppuillasta innostuttiin jopa haastamaan toinen toisiamme mitä hauskimpiin tehtäviin (Saran kanssa tää oli ihan parasta koska se oikeasti uskals suorittaa niitä tehtäviä!)
***
Aamulla tosin väsymys oli melkoinen eikä asiaa auttanut että ylös piti nousta ennen kymmentä. Just. Musta tuntuu lisäks että mä haisen aina baari-iltojen jälkeisinä aamuina ihan kuolleelle. En voi tajuta miten tupakanhaju (joita en edes itse polta!) voi tarttua hiuksiin niin tiukasti?? Siihen hajuunhan pyörtyisi suurempikin Ernesti...
Lisäksi olin saanut peukaloon kivan hevosenkengänmuotoisen muiston eilisillan bravuurista, nimittäin tulitiukun sytyttämisestä yhdellä kädellä. Miehiä harmittaa yleensä ihan tajuttomasti että tyttö pystyy siihen kun eivät itse osaa, kjäh kjäh! Pitäs kyllä tietysti muistaa että kun on ottanut yhden tai vähän useamman ei ehkä kannattaisi leikkiä tulitikuilla.
Tänään tosin tapahtui myös hauskoja asioita, mulle oli tullut pieni paketti jonka sisältä löytyi aivan ihana uusi kamera! ♥ Se on vaaleanvihreä, iskun- ja vedenkestävä joten mulla on sen suhteen korkeat odotukset, sehän saattaa kestää mun käytössä jopa paria viikkoa pidempään! Mukana tuli myös turkoosi kamerapussi (anteeks mutta mä en voi ymmärtää kuka ruudinkeksijä on todennut että vihreän kameran mukaan laitetaan turkoosi kamerapussi. Kaiken järjenkäytön mukaan niiden kuitenkin tulisi mätsätä?) joka on oikeastaan aika söpö.
Isi päätti tietysti olla hirmusen julma ja laitto mut itse kokoamaan ton typerän laitteen mikä loppui siihen että tein kaikki asiat väärin, lahjattomat kun lukee käyttöohjeita, ja jouduin sitten kysymään miten virheet korjataan. "Kato sieltä ohjekirjasta" on muuten maailman huonoin vastaus siinä vaiheessa kun asia jo kusee. Ihan kun siellä muka lukisi että "jos muuten teit väärin (idiootti!) ja laitoit muistikortin sisään ennen kameran asetusten tallentamista, näin korjaat virheesi!". Tosi tekniikan ihmelapsi olen minäkin..
Söin muuten tänään kesän ekat mansikat! Nam nam nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti