Lauantai-leikkejä vähän myöhään kerrottuna

Tiedättekö, yli viiden minuutin automatka vanhempien kanssa ei voi päättyä muuhun kun katastrofiin! Ensinnäkin ne haluaa kuunnellä Iskelmä-radiota ja jos yritän blokata kauhean todellisuuden i-podin kuulokkeilla rupeavat vanhukset juttelemaan minulle niin että joudun kuuntelemaan suomihumppaa vaikka vastentahtoisesti! Lisäksi noi nahistelee kuin kaksi viisivuotiasta konsanaan ja välillä tuntuu oikeasti siltä että pää räjähtää niiden kanssa.

Espooseen kun päästiin oli noi kuitenkin aika söpöjä ja vei mut syömään (ehkä mä kuitenkin tykkään niistä ihan vähäsen) maailman suloisimpaan pikku-ravintolaan! Sieltä tilasin sitten lehtipihvin ranskalaisilla niin kuin kesällä kuuluukin (ei en ottanut niitä niiskuneidin-nakkeja ja muumimamman lihapullia vaikka äiti kovasti niitä yrittikin ehdotella). Jälkkäriksi sai sitten valita halusiko kahvia, teetä vai jätskiä? Siis oikeasti, kuka muka valitsee jotain kahvia kun tarjolla on Ville Vallattomia, en minä ainakaan! Mussutin siis tyytyväisenä toffeenmakuista jätskipuikkoani isän litkiessä tyhmää, mustaa litkuaan.

Siis tässä kuvassa on väärin ehkä kaikki mikä voi mennä pieleen:
1. Voisko joku opettaa mulle että kypärä laitetaan suoraan päähän, ei noin että se on kallistunut puol metriä vasemmalle.
2. Ton hihnan vois myös laittaa vähän tiukemmalle niin pysyis ehkä jopa kypärä päässä..
3. Joku vois myös ystävällisesti muistuttaa että pussihousuissa ei ole hyvä ratsastaa, Koska ne menee makkaralle ja nipistelee.
4. Mites ois se ryhti, vaikka on kuinka kivaa näyttää säkilliseltä perunoita vois se ryhti ehkä olla aika kova sana eiks vaa?

Lopulta pääsin kuitenkin sinne tallille minne alunperin pitikin ja pääsin haistelemaan heinän tuoksua, painamaan kasvot hevosen harjaan ja rapusttelemaan rakkaita kavereita. Olin sitäpaitsi lupautunut auttamaan vanhan hoitohevoseni estekurssille joten pienen harjailun jälkeen pääsin ponnistamaan Sackin selkään. Ja kuten asiaan kuuluu oli hevosen omistaja Pirre myöhässä joten pääsinpä sitten vielä vähän verkkaamaankin ravissa vaikka varustukseni olikin ihan ala-arvoinen. Ai, mitennii pussihousuissa ja kangastossuissa ei ole ihan upeeta ratsastaa??

Tallipäivä venyikin sitten ihan iltaan asti kun päädyin hoitamaan Pirren uutta heppaa Eemeliäkin, maailman isoin mutta lempein nelivuotias joka näyttää ihan jättimäiseltä hemulilta. Tallipäivän jälkeen ajettiin hesburgerin (mä olin ihan unohtanut miten nälkä tallilla tulee!) kautta Suvin luokse. Siellä sitten pelailtiin ja huomattiin yhtäkkiä että hupsistakeikkaa, kello onkin jo neljä. Eihän me edes suunniteltu että mentäisiin aikaisin nukkumaan, ei.... Nukahtaminen onnistui tosi hyvin kun aurinko jo nousi ja pikkulinnut visersi!

Onnellinen talli-lapsi!