Automatkat isin kanssa on kyllä aina yhtä mielenkiintoisia. Ensinnäkin aluksi käydään hirveä taistelu siitä kuka saa olla radiovastaava (lue: minä voitan melkein poikkeuksetta, mutta ilman tappeluahan ei voi antautua) ja loppumatka menee rattoistasti keltaisia autoja bongaillessa ja toiselle naljaillessa. Onko kukaan muu muuten pelannut "GUL BIL!" peliä?? Veikkaan että se on enempi suomenruotsalaisten juttu, mutta siis aina kun spottaa keltaisen auton täytyy huutaa "GUL BIL!" ja lyödä lähintä kaveria. Muuten riskeeraat että joku muu lyö sinua. Voisin tietysti muistuttaa itselleni että peliä ei kannata opettaa itseään kaksi kertaa isommille jätkille koska kotiin tullessa voi huomata olevansa ihan mustelmilla. Auts...
Kun on näin kaunis ei sitä voi olla muuta kuin voittaja-ainesta! |
No anyway, lopulta sitä päästiin Helsinkiin vaikka sopuun emme päässeet siitä onko pakettiauto peliin sopiva auto vai ei. Forumissa minua odotti Emilie jonka kanssa suunnistettiin Habibiin syömään! Se oli just semmonen kebabi-paikka miltä kuullostaakin mutta sai sieltä tosi herkkua aurakanaa ranskisten kanssa! Ranskisten kaveriksi oli tietysti lisätty kahtamiljoonaa kivaa kastiketta (joissa yhdessä oli valkosipua, welcome herkku-hengitys!). Tapani mukaan piti syödä vähän enemmän kuin oikeasti jaksoi ja Habibin pöydästä jatkettiin vaappuen kuin pingviinit.
Totesin myös tänään että olen ehkä upein ystävä ikinä. Ensin soitan Åkelle ja kysyn kerkeekö se näkemään mua ja sit kun se soittaa tulevansa en vastaa puhelimeen. Vaikka se soittaa kuinka monta kertaa. Voisin vaikka opetella pitämään sitä puhelinta yleisellä äänettömän sijaan niin ehkä onnistuisin jopa joskus vastaamaan siihen.. No, mutta mutkien kautta Åke nyt kuitenkin löysi tiensä meidän luokse ja lähdettiin sitten kolmistaan kiertelemään kauppoja.
Mä muuten löysin tänään kaks uutta elämäni miestä, niiden nimet on Ben ja Jerry!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti