Ja koska täällä ei tosiaan ole mitään parempaakaan tekemistä käytiin äidin kanssa kiertämässä kuusi pihaa. Ja koska uusi kamera oli koekäytössä seuraa nyt kasviaiheinen kuvaoksennus.
Siis mä vaan rakastan syreenejä! Ensinnäkin siksi että niihin liittyy paljon muistoja lapsuusajan kesiltä kun mummon luona suunnilleen asuttiin kukkapenkeissä ja lisäksi niiden tuoksu ja ulkonäkö vain ovat niin ihanat! Miten näistä muka voi olla tykkäämättä?
Yhdellä pihalla oli näin söpö kaveri! Meinasin mennä tänä yönä varastamaan ton hauvan mustaks naamiomieheks pukeutuneena!
"Äiti, äiti kato! Mä tiedän mikä ton kukan nimi on!! ......... Öh.... Onhan se särkynyt sydän??"
Yhdessä pihassa oli tommonen tosi söpö penkki ja sinne täytyi tietenkin päästä istumaan. Toi oli muuten tosi kiva mutta sen takana ja alla kasvoi nokkosia jotka tunki noista kaikeista väleistä läpi. Onneks ei perse palanut!
Ehkä maailman söpöin pikkukahvila vaikka nimi antaakin olettaa että kyseessä in pahimman luokan kidutusluola. Ei tosin tänään ehditty jäädä syömään munkkirinkeleitä, sniiif!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti