♥

Viime syksynä Vaasaan muutti tyttö joka ei uskonut että mikään paikka maailmassa voisi olla yhtä rakas kuin se oma koti. Mutta nyt kun joutuu hyvästelemään vuoden aikana tapaamansa maailman ihanimmat ihmiset tuntuu nyt yhtäkkiä siltä että mun sydän vetää kahteen suuntaan. Toisaalta haluaisin vanhan elämän takaisin. Talleilun, lukio-aikaisen huolettomuuden, äidin ja isän jokailtaiset hyvänyönpusut ja tutun turvan. Mutta toisaalta haluaisin pysäyttää ajan just tähän hetkeen. Kevääseen, aurinkoon, ystävien nauruun, yhteisymmärykseen, rakkauteen, iloon ja onneen!

Maanantaina vietettiin tyttöjen kanssa viimeistä iltaa viidestään, ihan olemalla tekemättä mitään. Istuttiin laiturilla, kuunneltiin alltojen ääniä, juteltiin ja vaan nautittiin toistemme seurasta. Itkuhan siinä melkein tuli eikä halipula millään tuntunut laantuvan! 

Lisäksi otettiin kaverikuvat joiden voimin jaksaa taas vähän aikaa. 

Lisättäköön myös että nukuin vahingossa viiden tunnin päikkärit. Joo, ihan oikeasti, viiden!! Ei tämmöstä oikeesti voi edes tapahtua!