Eilen olin siis aamupäivällä auttamassa Pirreä pakkaamisessa kun porukka oli lähdössä Saloon kisoihin. Mä itken vieläkin verisiä kyyneleitä ettein voinut lähteä mukaan, mä haluan, haluan, haluan mennä kisoihin tänäkin kesänä. Haluan valittaa siitä että kisapaikalla ei ole kuin yksi likainen bajamaja. Mä haluan nukkua hevosautossa vaikka siellä haiseekin ihan hirveältä. Mä haluan laittaa Sackin kisakuntoon- Mä haluan ostaa buffa-ruokaa suloisilta tädeiltä (tai happamiltä tädeiltä, käy sekin!). Mä haluan taas kokea kaiken mikä kisoihin kuuluu!
No, eilen sain kuitenkin vain pakata ja vilkuttaa porukalle kun ne kaasutteli heppa-autolla pihatietä pitkin mutkan taakse. Itkuopotkuraivarihan siinä meinas tulla mutta onneks oma kummitäti pelasti päivän ehottamalla että tulisin tämän mukana ratsastamaan, ja estetunnille sitäpaitsi! Onko parempaa kummitätiä olemassa?? (nille jotka yrittää väittää muuta, vastaus on: ei, ei ole!)
Tunti meni ihan upeasti vaikka en esteitä ole päässyt pomppimaan varmaan puoleen vuoteen. Allani oli Pairon niminen hevonen (poni se kyllä mun silmissä oli), tosi miellyttämishaluinen ja mukava tyyppi jonka kanssa homma sujui kuin leikki. Ah sitä fiilistä kun pääsee ilta-auringossa laukkaamaan esteiden yli! Ei ole sen voittanutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti