Upea koulupäivä takana ja itsellä tosi aikaansaava olo. Menin kouluun kahdeksaksi vähän harjoittelemaan kavereiden kanssa huomista pianotenttiä varten. No ei siinä mitään, kyllähän tuosta jo pointsit ansaitsisi. Mutta kymmenen kieppeillä kun oltiin menossa seuraavalle tunnille tajuttiin että sitä oli siirretty neljällä tunnilla. Kiva, kiva, mä sitten hengailen koulussa neljä tuntia. Unelmapäivä! Lisäksi se tunti osoittautui ehkä maailman turhimmaksi ja istuin puolisen tuntia juttelemassa opettajan kanssa siitä miten upeasti Lord of the Rings on saatu tehtyä leffaksi. Että semmosta joo.
Kotona olin sitten maailman älykkäin taas ja kutsuin kaverit kylään katsomaan kun siivoan. Kannattaa! On tosi kiva selitellä niille kavereille miks huoneessa haisee märkä rotta ja miksi vaatekasojen alta paljastuu likaisia sukkia joiden pohjassa on reikä. Ja kyllä, olen tosi ylpeä itsestäni!
Illalla sitten vielä katsomaan luokan kanssa jääkiekkoa! Aikamoinen saavutus siihen nähden että olen vihannut lätkää yli kaiken varmaan viimiset viisi vuotta. Noh, yhdessäolon vuoksihan minä sinne taaperran mutta ne varmaan heittää mut sieltä aika äkkiä ulos niskapersotteella kun en suostu olemaan hiljaa ja keskittymään olennaiseen. Täytyypi varmaan viedä vähän lahjuksia..?
No mutta postauksen oikeaan aiheeseen (kiva että kirjotan aina tonne alkuun Harry Potterin mittasen romaanin niin että kukaan ei jaksa lukea mistä tää postaus ihan oikeasti yrittää kertoa, nojoo, ei kai sitä itselleen voi mitään..) eli eiliseen uuteen rakkauteen.
Mä voin ihan täysin totisena sanoa että mä rakastuin eilen uudestaan. Mä olin nimittäin jo unohtanut miten tajuttoman upea säveltäjä Hans Zimmer on! Kunnes taas eilen rupesin kuuntelemaan äijän soundtrackejä ja siis, mä olen sanaton! Ihan sama mitä kappaletta kuuntelee välittyy siitä aito tunne, joka täyttää koko kehon ja saa ihon kananlihalle, kyyneleet silmiin ja sydämen lyömään.
The Land - Hans Zimmer
Homeland - Hans Zimmer
One Day - Hans Zimmer
Ja olenhan mä tiennyt jo vaikka kuinka kauan että Hans Zimmer on mun lempparein säveltäjä joka vaan saa sydämmen sykkimään mutta kun eilen vielä tajusin että sehän on ihan aikuisten oikeasti säveltänyt musiikin melkein kaikkiin leffoihin joita rakastan musiikin niin roihahti tuli mun sielussa uudelleen. Tämä päivä on nyt sitten mennyt uusien (uusien ja uusien) löytöjen parissa ja korvissa on koko päivän soinut Hans Zimmerin sulosävelet ja tunteet on kulkeneet musiikin mukana laidasta laitaan.
Se joka keksi että tunteet kuullostaa musiikilta on mun mielestä seuraava Einstein. Ottakaa siis ja nauttikaa upeasta musiikista, ja päästäkää tunteet valloilleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti